Kylmää, märkää ja yksinäistä. Siis etsittävä valopilkkuja. Kauniisti vihertää ja tuomi kukkii. Perunamaa kiittää. Olisiko muuta?
Niin kauan kuin on kirjoja ja niiden henkilöitä, ihminen ei ole koskaan yksin.
Kuuntelen BookBeatiltä Märta Tikkasen elämäkertaa ja autossa vanhanaikaiselta cd-levyltä Aki Ollikaisen Nälkävuotta. Kumpikin pitävät hallussaan, jälkimmäinen ahdistavasti. Nälkävuosista on vasta puolisentoista vuosisataa, ja mikä onkaan tämä nykyinen yltäkylläisyytemme. Sitä pidetään yllä velalla ja ruvetaan kohta tasimaan sotella ja veroilla. Mutta nälkä ei enää ole vieraanamme.
Luen iltaisin oikein kirjasta Ian McEwanin rakkaus- ja vakoiluromaania Viaton, jossa liikutaan sotien jälkeisessä Berliinissä. Eilen alkoi espanjalainen tv-sarja ”Kerro kuka olen”, jossa on samantapainen teema ja nainen siinäkin pääosassa. McEwanin kirjan pitäisi olla trilleri, mutta ylen kauan siinä jännitystä valmistellaan. Ajan kuva on mainio.
Ja sitten henkäisen ja viimein keskityn lukemaan kansakoulutoverini Ali Sadik-Oglin 900-sivuista järkälettä Rahim – persialainen, jonka hän Pietarista minulle lähetti. Olen lukenut tämän tataarieepoksen edellisen osan, joka kertoi saman miehen, silloin Nizam-nimisen poikasen, seikkailuista alkaen Kazanista aina Bakun öljykentille. 1900-luvun taitetta eletään. Muhkeata, verkkaisen perusteellista kerrontaa, kielellisesti huoliteltua. Tästä kertyy vielä paljonkin sanottavaa. Rahim on nyt Krimin niemimaalla isvossikkana. Kiistellyn niemimaan historiaa ja asukkaita tarkastellaan monipuolisesti.
Eikä lauantaipäivän ajankulu näihin lopu. Alkaa vimmattu urheilukesä, joka tulee pitämään ihan liian tiiviisti sisällä ruudun äärellä. Nyt ei onneksi ulos tee niin mielikään. Iltapäivällä nähdään, kuinka leijonat aloittaa MM-turnauksen. Puolustettavana on parin vuoden takainen huima mestaruus. Mörkö Anttila on taas kipparina. Pikkupoikana kun lätkää seurasin, en voinut kuvitellakaan, että pieni Suomi joskus päihittäisi niin USAn kuin Venäjän.
Ja illan kruunaa euroviisujen finaali, johon sittenkin tempaudun mukaan, vaikka jo ajattelin ettei näitä yhä melskeisempä spektaakkeleita enää jaksa kuunnella. Näkeehän niistä sentään mitä vanhassa Euroopassa nyt halutaan räväyttää. Nuoria täytyy ymmärtää, puolustin Taunollekin, joka postireisulla tuomitsi jyrkästi nämä rääkymisen ja sätkyttelyt. Perusmiehen mielestä ne ovat täysin mielipuolista riekkumista.
Poikani on muun toimen ohessa tamperelainen rokkari ja metallibändin rumpali ja iloitsee kahdesta aidosta rokkibiisistä, Suomen ja Italian. Vilhon asiantuntevan arvion mukaan Blind Channel on vahva voittajaehdokas, koska se on jo tullut tunnetuksi kiertueillaan ja kerännyt vankkaa fanijoukkoa Euroopassa. Samaa tapaan Loordi oli Nightwishin lämppärinä tunnettu jo ennen voittoisia viisujaan. Tällaisilla odotuksilla kohti iltaa, mutta oma suosikkini on kyllä Ranska, Ukraina ja Moldovia kantapäillään.
USA-matsissa pitää kuulemma seurata eritoten Ilveksen Arttu Ruotsalaista, joka on saanut vastikään kiinnityksen NHL:ään. Siinä kova pelimies, vakuuttaa asiantuntijani, joka tuntee lätkää yhtä syvälisesti kuin rokkia. Illan ohjelma on siis taattu kello neljästä alkaen: matsi, lauantain toivotut, sauna ja euroviisut. Kestää puoli kahteen. Katsotaan onko kestävyyttä panna koko programmi toimeen.
22.5. 2021