Meitä oli pieni lähijoukko (määräraja täällä 20) saattamassa Marjaa Hämeenkyrön kirkosta hautausmaalle.

Siunauksen toimitti rovasti Ari Suutarla, joka myös vihki meidät 14 vuotta sitten.  Kanttorina toimi hyvä  ystäviämme, Maila Böhm. Kun vielä suntiona on naapurin emäntä Paula Ylivakeri, oli siunaustilaisuus todella hyvissä ja turvallisissa käsissä.

Lauantai oli vuoden lämpimin päivä, aivan ihmeellinen tyyni kevätsää juhlisti Marjan viimeistä matkaa. Arkun kuljetimme perinteisesti rattailla lähes puoli kilometriä halki vanhan kirkonkylän. Aurinko loisti täydeltä terältä. Ja linnut totisesti lauloivat uskolliselle ystävälleen.

Pitkiä puheita ei nyt pidetty, ne säästyvät myöhemmin pidettävään muistotilaisuuteen. Läheisten tervehdykset tulivat sydämestä, yhteinen suru on suuri. Heitimme kukin lapiollisen maata Marjan valkoiselle arkulle. Siellä nyt kukkakumpu helottaa Rajalan sukuhaudalla vastapäätä Sillanpään hautaa. Ensimmäinen vaimoni Elina Ylivakeri on kätketty samaan hautaan 32 vuotta sitten.

Lähistöllä vanhalla hautausmaalla lepää kymmenkunta Nyströmin-Norhan suvun jäsentä alkaen nimismies Väinö Nyströmistä, joka surmattiin poikineen Siurossa 1918 ja joille kuntalaiset pystyttivät kiven. Marjaa ympäröi tuttu sukupiiri, jonka hautoja hän itse tunnollisesti eläessään hoiti. Hyvä hänen on siellä maata.

Pidimme pienen kahvitilaisuuden Villa Viehätyksen pihassa ennen kuin saattajat erosivat omille teilleen. Ari muisteli Lintu-Marjaa, jota vesistön molemmin puolin kaivataan. Poikani Vilho yllätti toteamalla, kuinka häntäkin on lämmittänyt isän ja Marjan rakkaus näinä kahtena vuosikymmenenä.

Vaikea oli Marjalle hyvästit jättää, mutta lohtua tuo hänen henkensä jatkuva ja kannustava läsnäolo talossa ja tanhuvilla. Kuinka hän olisikaan tästä kauniisti aukeavasta keväästä nauttinut! Nyt  muuttolinnut tuovat meille tervehdyksiä yläilmoista, taivaiden takaa.

Kirkosta striimattiin suora messu sunnuntaiaamuna. Kirkkoherra Jorma Pitkänen piti hyvän saarnan, hänkin kertoi linnuista ja opetti erottamaan peipposen ja pajulinnun laulun toisistaan. Saarnan lopulla hän tempaisi kitaran ja vetäisi laulun paimenesta ja lampaista. Marja ehti aikanaan hänenkin kanssaan puhua lintuhavainnoista jonkin tilaisuuden yhteydessä.

Sain kosketuksen. Ajoin messun jälkeen spontaanisti ehtoolliselle. Se tarjottiin minulle yksin valoisassa kirkossa. Syvä kokemus kaiken päätteeksi.

19.4. 2021