Pekka istuu mustassa autossa, joka kiitää pitkin Pietarin Nevski Prospektia. Hän kertaa mielessään pontevia lauseita, joita aikoo kohta täräyttää Lavroville päin yrmeää naamaa. Lauseet on jo Helsingissä kehitetty ja hyväksytty, nyt ne on vain lausuttava hillityn mielevä hymy huulilla. Kova paikka, hiki kirpoaa otsalle, vaikka ulkona hyytää pakkanen. Koko Eurooppa katsoo sinuun, Pekka!
Aika kova paikka oli myös Pekan edeltäjällä Iso-Väiski Tannerilla syksyllä 1939. Silloin oltiin Moskovassa Kremlin uumenissa, vastassa Lavrovin veroinen peluri, yhtä synkkäilmeinen Molotov. Paasikivi oli sentään Tannerin taisteluparina. Suomi oli silloin altavastaaja, nyt puolestaan hyökkääjä EU:n urheana etuvartiona. Nyt ei odoteta mitään Suomi-keskeisiä puheenaiheita, ellei Lavrov yllätä ja puutu meidän mediamme länsimyönteisyyteen. Onko Suomi Naton rintamassa ahdistamassa itsenäistä Venäjää nurkkaan?
Tannerista tuli mieleen hänen vastauksensa Jalmari Rinteelle, kun tämä tuli valittamaan näyttelijöiden liiallista koulutusta ja siitä johtuvaa työttömyyttä. Valtiovarainministeri Tanner tokaisi, että metsätöihin tarvitaankin nyt lisää väkeä. Jos Vanhanen esittäisi tänään jotain tällaista, hänen uransa olisi ohi. Kemin suunnalla varmaan avautuukin paljon metsäteollisuuden työpaikkoja, jotka tuskin kiinnostavat tyhjän päälle joutuneita näyttelijöitä.
Tokion olympiakomitean puheenjohtaja Mori sai tuntea, keitä ei ainakaan pidä mennä arvostelemaan näinä aikoina. Entäpä jos naiset puhuivat todella häiritsevän paljon komitean kokouksissa? Se pitää vain kestää, arvoisa Mori. Kokonaista sukupuoliryhmää ei pidä syyllistää eikä ylipäätään varustaa heitä millään yleistävällä ominaisuudella. Johan Mattikin hermostui, kun Liisa alkoi puhua liikaa rautatiestä Juhani Ahon kertomuksessa. Mutta Matti pani toimeksi ja lähti itse ottamaan rovastilta selvää uuden ajan ihmeestä. Niin Liisakin sitten hiljeni miestään kunnioittamaan. Varhainen opastus klassisessa mieskirjallisuudessa!
Tänään Hesari ilmoittaa kulttuurin etusivulla: ALMAN VUORO. Se tarkoittaa tosin Alma Mahleria, mutta sisäsivulla on meidänkin Alman vuoro. Hänen perustamansa teatteri Mekaaninen Joutsen esittää Turussa vapaaehtoista lapsettomuutta kuvaavaa näytelmää , jota mekin striimattuna katselimme. Runsas ja omaperäinen teos, jossa kolme naista esitti tieteispohjaisen tulkinnan sukupuuton siunauksellisuudesta. Alma hallitsi ohjaajana melkoista koe-esineistöä vaikeahkon tekstin ohessa. Maria Säkön kritiikki lehdessä opetti meillekin, mistä kaikessa siinä olikaan kysymys. Hienoa että teatteri elää rajoituksista huolimatta. Striimaus on sekä rasittava että helpottava välityskeino, voihan seurata esitystä rennosti kotituolilta tarvitsematta matkustaa Turkuun.
Eilinen päivä toi paljon tervehdyksiä ja hiihtolenkin jäällä aivan huikeassa talvisäässä. Menee kliseen puolelle että paukkuu. Matti Huusari, joka täytti viime viikolla 80, sanoi ettei koskaan ole ollut näin paljon hiihtäjiä Ikaalisten laduilla. Joitain siunauksia pandemiasta koituu: kansan kunto nousee. Tänään on taas ehdittävä hohtaville hangille, kunhan säällisen verran kirjoittelen. Marja luottaa lumikenkiin. Kuulen kun hän kajauttaa: ”Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki.”
Ja kuulen sitä ennen mitä Pekka Pietarissa Sergejlle puhelee. Kummankin pokka pitää, niin uskon, kun Pekka lausuu maagisen nimen Navalnyi. Uskon että vastarepliikkikin on valmiiksi mietitty. Hienoa että näilläkin kulmilla tapahtuu eikä vain Washingtonin Capitoliumilla. Isoilla maailmannäyttämöillä esitetään korvauksena näitä ennalta käsikirjoitettuja draamoja, kun varsinaiset teatterit ovat säästöliekillä.
15.2. 2021