Reissu oli upea ja rasittava, täytyy myöntää. Ajoimme oopperatenorin ja tuottajan Jyrki Anttilan kyydissä Suomussalmelle mennen tullen. Säveltäjä Uljas Pulkkista ja minua kohdeltiin suurenmoisesti, saimme viettää pidennetyn viikonlopun Hyrynsalmella Ukkohallan lumisissa maisemissa. Loistopaikka. Samalla tiedotimme ja keskustelimme tuloksellisesti tulevasta Raatteen tie -oopperasta.
Varsinainen tilaisuus pidettiin Raatteen portilla, missä talvisotamuseo on virkistynyt ja monipuolistunut uuden yrittäjän Reima Haapojan hoidossa. Kävijä voi kokeilla pikakivääri Dektarjevin tai sissien repun painoa ja arvioida omia voimavarojaan. Dokumentaarista aineistoa löytyy, kuvia, kirjeitä, esineistöä, sekä pientä sälää että autoa ja tykkiä ja alas ammutun, järven pohjaan vajonneen viholliskoneen vääntynyt propelli. Ilmielävä punasotilaskin piipahti tervehtimässä. Sotilaskodissa oli aitoperäinen tunnelma.
Muutamia tiedottajia, kunnan kulttuurituottaja sekä Ylen kuvaajia tuli paikalle, ilosanoma tulevasta oopperasta nousi siivilleen. Myötämielistä hyrinää oli tuntuvilla, Jyrki sitä entisestä lämmitteli ja me todistimme Uljaksen kanssa omasta puolestamme. Raatteen tien taistelut ovat ainutlaatuinen kappale maailman sotahistoriaa. Ei missään ole näin pienellä joukolla pysäytetty ja tuhottu näin massiivista vihollista keskellä korpea kapealla metsätiellä.
Suomi säästyi eikä sitä katkaistu kahtia, kuten olii puna-armeijan tarkoitus. Teemu Keskisarja on osuvasti huomauttanut, että puhe Leningradin turvallisuudesta on aivan joutavaa täällä Suomen vyötärön korkeudella. Kyse oli yksinkertaisesti Suomen valloittamisyrityksestä, jolloin osa kansaa olisi kuljetettu härkävaunuilla reippaisiin metsätöihin ja kaivoskuoppiin Siperiaan. Aikomuksen teki tyhjäksi eversti Siilasvuon nerokas mottitaktiikka Raatteen tien reunamilla, unohtamatta Susitaipaleen tai Walleniuksen osuuksia. Vaikka pienviljelijät ja sotilaathan sen vasinaisen ihmeteon tekivät.
Ihmettelimme sitäkin, että näin draamallisesta aiheesta ei ole aikaisemmin tehty oopperaa eikä muutakaan suurisuuntaista kuvausta. Ehkä esteenä on ollut resurssien ja uskalluksen puute. Takavuosina ei ole haluttu ärsyttää mahtavaa ystävällismielistä itänaapuria. Suomalaiset eivät helposti ylvästele sotaisilla saavutuksillaan. Pikemmin painamme päämme ja syyttelemme itseämme, miksi ryhdyimmekään hyväntahtoista vapauttajaa vastustamaan. Tällaisia puheenvuoroja tosiaan kuului samealla 70-luvulla. Veteraaneja ei juuri muulla tavoin muistettu. Vieläkin muutamat historiantutkijat urakoivat ”talvisodan myytin” purkajaisissa.
Kuinka jyrkästi aika on muuttunut, huomaa vaikka viimeisen Mannerheim-ristin ritarin Tuomas Gerdtin juhlavista maahanpanijaisista Lappeenrannassa. Presidentti Niinistö piti asiallisen puheen. Kekkonen ei halunnut sodan uhreja muistaa, vasta Koiviston aikana suhtautuminen muuttui. Kuinka monia potentiaalisia ristin ritareita taistelikaan täällä Raatteen tiellä. Suomalaisia kaatui noin 900, venäläisiä tai paremminkin ukrainalaisia noin 20 000. Samat olivat mittasuhteet taistelutilanteissa.
Ajoimme Raatteen tien päästä päähän hiljaisissa mietteissä. Uljas näki paikat ensimmäisen kerran ja oli vaikuttunut. Minä olen täällä parina syyskertana poikennut, mutta vasta näin talviseen aikaan oikea viritys syntyy. Lunta oli kinoksiin saakka auratun tien varrella. Jylhä taival, raskas voitto, Suomen sotahistorian murskaavin menestys. Tätä kuvassa ihmettelevät vas. Jyrki, Uljas ja minä.
Kun näitä muistimme, voinette kuvitella miltä tuntui lukea lehdestä urhean näyttelijän Ville Virtasen kieltäytyneen filmauksesta hirmuisen ohjaajan Aku Louhimiehen alaisuudessa! Virtasta ohjaajan kovat otteet pelottavat! Rauhan ajan herkkähipiäinen näyttelijä voi joutua jopa fyysiseen ja psyykkiseen höykytykseen! Virtanen sanoo ”menevänsä rkki, jos häntä manipuloidaan”. Voihan hellanlettas. Onko suomalainen miesaines jo näin pehmentynyt? Vai tapahtuuko tämmöistä vain taiteen lasinhauraassa taikapiirissä?
Mehän lähdemme rakentamaan oopperaa vähän toisenlaisista miehistä, jotka torjuivat ylivoimaisen vihollisen epäinhimillisissä olosuhteissa. Ensin nähdään vuosina 2010-12 Ilmajoella esitetty Taipaleenjoki uudelleen ensi vuonna alkaen Suomussalmen kesäteatterista, ja Raatteen tie räjähtää samalla paikalla heinäkuussa 2022. Pitäkää varanne, siellä kohdataan. Molempien oopperoiden osalta kiertueet jatkuvat ympäri maata jouluun saakka. Nyt talvisodan alkamisen muistopäivänä hiljennymme adventtiin.
30.11 2020