Kolmen tunnin päästä julkistavat Finlandiat. Aina kisaa tulee seuranneeksi, ainakin vähän laidalta. Viisi vuotta sitten olin ehdokkaana, sitä ennen kerran viime vuosituhannella. Eipä ole vielä tärpännyt, ei monella muullakaan. Toivoa ei pidä heittää.

Kun katson kaunokirjoja, kolme nousee mielenkiintoisina esiin. Yhtä luenkin, hämeenkyröläisen kollegan Kytömäen Annin Margaritaa. Sen puolesta tietysti jännitämme. Kaunista kieltä, aitoa luonnontunnetta, kaukana trendikkäästä laskelmoinnista. Miksi hän on valinnut hierojan päähenkilöksi, se ei ole vielä selvinnyt. Kirja on paksu ja vaatii rauhallista iltalueskelua. Toivotaan parasta, Hämeenkyröön on ennenkin tullut ainakin yksi kohtalaisen arvokas palkinto.

Siis jäljellä on kaksi: Ann-Luise Bertelin Heiman ja  Heikki Kännön Runoilija. Edellistä olen etsinytkin Akateemisesta, vaan ei löytynyt kummallakaan kielellä. Ilmeinen yllätysvalinta kauppiaillekin. Pohjanmaan ruotsinkielisen väestön kuvaus kiinnostaa. Suuria edeltäjiä löytyy Runebergista ja Topeliuksesta alkaen. Vielä sen kirjan saalistan.

En voi sanoa paljon enempää myöskään Kännön kirjasta, mutta jokin vaisto panee aavistelemaan sille palkintoa. Kännö on parissa kirjassa jo osoittautunut vahvaksi kertojaksi. En ole aina onnistunut veikkauksissani, saa nähdä kuinka nyt käy.

Tietokirjoista olen jos mahdollista vielä huonommin selvillä. Kakki kohtalaisen outoja. Jos jonkin noista lukisin niin sen  Valter Juveliuksen ja Kadonneen arkin metsästyksen , tekijä Timo R. Stewart. Muut edustavat ajankohtais- ja käyttötietokirjallisuutta, tarpeellista sekin.

Lasten ja nuorten kirjoista tiedän vähiten, nyt ei ole sopivan ikäisiä kuuntelijoita saatavilla, kun pandemia rakentelee esteitä. Magia ja fantasia ovat valttia. Katsotaan mitä sieltä pulpahtelee.

Kohta olemme viisaampia. Tilaisuus tulee telkkarista, kun viime aikoina on kokoonnuttu arvokkaisiin saleihin. 2015 olimme peräti Kansallisteatterissa. Ehkä kirjallisuuteen sopii vähäeleisempi lavastus. Odotellaan valintoja.

x x x x x 

Tulihan se sieltä! Anni sai kuin saikin palkinnon. Loistojuttu, se luoti tiesi paikkansa! Kuten taisin jo yllä sanoa, Hämeenkyröön on tällaisia tullut ennenkin, ainakin yksi  isompi kirjallisuuspalkinto. Lämpimät onnittelut Annille! Pulppuilevan lyyrinen, samalla asiapitoinen ja luonnonläheinen kertojalahjakkuus!

Hannu Linnun jäntevä analyyttinen puheenvuoro nosti tv-lähetyksen jutustelevaa ja lauleskelevaa tasoa. Viihteellinen viritys on kirjaohjelmissakin ikään kuin perustuslaillinen välttämättömyys.  Palkittu tietokirja paheksui sodan aikaista tanssikieltoa, mutta kukaan ei huomannut paheksua nykyisen koronasodan piakkoin voimaan astuvia paljon ankarampia rajoituksia. Syyt ovat tietysti toiset, mutta olisiko sodan aikana, toisten taistellessa henkensä ja maansa edestä, ollut tosiaan  välttämätöntä saada tanssia kotirintamalla?

En nyt ehdi puuttua valintoihin sen enempää, on mentävä jatkamaan Annin Margaritaa. Ja lähdettävä huomenna ajaa jyrskyttelemään (ei onneksi omalla autolla) Suomussalmelle todistamaan tulevasta oopperasta. Perästä kuuluu.

25.11.2020