Urheilijoiden mielenterveydestä on syytä olla huolissaan. Kysely kertoo häiriöiden runsaudesta. Tosin Juha Kanerva muistutti eilen Jälkihiessä, että näihin kyselyihin vastataan alalla laiskasti, jotkut eivät edes avaa sähköpostiaan niiltä osin. Prosentuaaliset tulokset ovat vähintään epäluotettavia. Sama koski aiemmin seksuaalista häirintää koskevia kyselyitä urheilun piirissä (ja muuualla).
Mutta kuitenkin. Olisiko tasapainoinen mielenmaisema eduksi urheilijan tuloksille? Syntyykö voitonhimoinen mieli traumoja poistamalla? Horjuttaako tappion kärsiminen vakavasti urheilijan mielenterveyttä? Paavo Väyrystä lainaten: voiko vitutukseen kuolla?
Paavo Nurmen mielenterveydestä emme enää tiedä kovin tarkasti. Tiedetään, että hän harjoitteli maanisesti millintarkan ohjelman mukaisesti. Hänellä oli aina sisäinen pakko voittaa, hän vihasi tappioita. Hän oli luonteeltaan kylmä ja sulkeutunut, hän piinasi itseään kohtuuttomasti. Lopulta hän ei antanut mitään arvoa kultamitaleilleen. Hänen vanhuuttaan leimasi katkeruus ja vainoharhaisuus (ainakin lääkäreitä kohtaan).
Ovatko nämä tasapainoisen mielenmaiseman tunnusmerkkejä? Jokin muu ajoi Nurmea eteenpäin. Onko huippu-urheilijan vimmattu kunnianhimo taltutettavissa psykiatrisin hoitokeinoin? Eikö pikemmin julma luonto (vrt. Väätäinen) aja urheilijaa voitosta voittoon? Usein hän on valmis maksamaan saavutukset terveydellään, ehkä myös mielensä terveydellä. Jos urheilijan mieli terapoidaan normaalin tasaiseksi, voitontahto saattaa laimentua. Äärimmäinen itsepiinaus on eräs jatketun mielenhäiriön muoto. Maine ja kunnia hyvittävät kaikki vaivat.
Karo Hämäläisen romaani Yksin (2015) antaa asiasta aika hyvän todistuksen. Se kertoo pakkoneuroosien vallassa elävästä juoksijasta, jonka ura on yksi historian loistavimpia, Usain Boltin veroinen. Paavo Nurmi oli kansallissankari, joka ajatteli vain omaa etuaan, toisten voittamista. Läheiset ihmiset hän polki alleen, isänmaa oli hänelle etäinen abstraktio. Näkyvyyttään korostaakseen, vanhoille vihollisilleen kostaakseen hän suostui tuomaan soihdun Helsingin olympialaisten avajaisiin.
Tietysti romaani kärjistää, mutta uskottavia piirteitä siinä on. Mitä Nurmi olisi sanonut, jos hänet olisi yritetty taluttaa turkulaisen kallonkutistajan puheille? Vahinko ettei Karo tehnyt tästä kohtausta romaaniinsa. Monilla taiteilijoilla mielenterveyden hoitamattomat rotkot ovat olleet suorastaan luovuuden lähde. He ovat tietysti poikkeusihmisiä samoin kuin huippu-urheilijat.
Olisiko samalla ajateltava myös muiden ammattiryhmien mielenterveyttä. Varmasti stressi vaivaa myös orkesterimuusikoita, kaupan kassoja ja poliiseja. Heidänkin henkinen kanttinsa on monesti kovilla. Poliiseilla varsinkin silloin, kun he joutuvat kantamaan ja sumuttamaan mielenosoittajia kadulta ja saavat palkakseen tutkinnat, kuulustelut ja julkisen kritiikin.
Siinä kadulla tai johtokeskuksessa on nopeasti päätettävä, missä kulkee rajalinja suostuttelun, ohjeistamisen, käskemisen ja sitten tarpeellisen tai puolustettavan väkivallan välimailla. Jälkeenpäin mahdollisuudet on helppo analysoida kirjoituspöydän äärellä.
Elokapinallisten mielenilmaus näytti vaimealta ja vähäväkiseltä. Samoin poliisin käyttämä paprikasumute on varmaan miedoin mahdollinen. Paprika on luonnontuote ja sopii sikäli eloperäisten demonstranttien pakkosiirtelyyn. Ilmastonmuutos tuskin pysähtyi mielenosoituksen voimasta, mutta saatiin kuitenkin aikaan paljoin mediahälinää, somepalautteita ja paperityötä lainoppineille, tutkijoille ja sakottajille sekä soveltuvaa lausunnonsorvailua oikeusasiamiehelle ja sisäministerille. Yksikään näistä lakisääteisistä toimista ei valitettavasti edistä ekokapinan alkuperäistä, sinänsä kannatettavaa kutsumusta.
Eikö siis kannattaisi ottaa vähän raskaammat menetelmät käyttöön ensi kerralla. Mannerheimintie poikki päiväksi ja ulosmenoteille betonisulkuja. Reippaat nuoret voisivat estää kansanedustajia laskeutumasta Eduskuntatalon portaita ja sulkea takaovet, kunnes riittävästi ilmastoa edistäviä päätöksiä alkaa kuulua. Poliisikin saisi lämpimikseen koetella vähän kovempia otteita.
Toistaiseksi korona on ollut ylivoimaisesti tehokkain ilmaston puhdistaja ja hyvien eloperäisten tavoitteiden edistäjä.
6.10. 2020