Lähdin kotimaan kierrokselle pitkän hiljaiselon jälkeen. Ensimmäinen kohde oli Jyväskylä.
Vavahdan tutunomaisesti aina kun lähestyn Alvar Aallon suunnittelemaa punatiilistä campusta. Täällä aloittelin akateemista taivalta kesällä 1963. Suoritin kesäyliopistossa englannin pro exercition. Vielä innoittavampaa oli seurailla varhaista Jyväskylän Kesää kaikenlaisine konsertteineen, paneeleineen ja tapahtumineen. Nyt nousin samaan juhlasaliin, missä monesti istuin katsomossa. Rehtori Leena otti rohkaisevasti vastaan. Tämä oli Ikääntyvien yliopiston syyskauden avaus.
Luennoin Aila Meriluodon runoudesta – salissa viisi henkeä. Hekin siellä tehtäviensä puolesta. Tilanne ei nyt ollut näin vakava. Luento striimattiin 270 kuulijalle, joten yleisöäkin toivon mukaan oli. Silti oli totta puhuen vähän outoa puhua kumistella tyhjille tuoliriveille. Yksinäisen kameran silmä tarkkaili takarivistä puhujaa, Ensimmäinen kokemus laatuaan.
Ajellessani Hämeenkyröstä Jyväskylään kuuntelin vireeseen päästäkseni Elina Strömin lukemaa äänikirjaa Lasinkirkas, hullunrohkea. Mainio kokemus, en ole sitä ennen kuullutkaan. Hyvä lukija herättää tekstin eloon. Suorastaan hämmästyin, kuinka elävältä kirjan kerronta kuulosti. Siitä oli helppo jatkaa katederilla luennointia.
Jyväskylästä jatkoin oikopäätä Paltamoon asti. Hämärtyi ja satoi. Ehdin yhdeksäksi toiseen tuttuun paikkaan, Katinkultaan. Väistelin kainuulaista koronaa ja nukuin puolityhjässä kylpylässä. Ei tehnyt mieli altaaseen enkä olisi ehtinytkään. Jatkoin aamulla sateessa kohti pohjoista.
Kirjailija Sari Pöyliön ajatus oli, että tulisin Kemijärven kirjastoon puhumaan kirjoistani. Hyvin ehdin iltapäivällä majoittua Mestari Kievariin ja tavata pikaisesti lounaalla Sarin. Hän kävi Hämeenkyrössä juttumatkalla joskus anno dazumal. Silloin puhuttiin Myllykolun Kesäteatterista. Nyt oli kirjastossa aiheena Runeberg ja Väinö Linna. Vähän myös pian ilmestyvästä karanteenikauden päiväkirjastani kerroin.
Täällä oli elävää yleisöä päälle 30, mikä oli kuulemma paikallinen ennätys. Juttu meni hyvin, innostuin suorastaan. Tapasin tuttuja ja lukijoitani, varsinkin Tuula Narkilahden. Paikalla oli paljon kirjoittajia, toivoivat koulutuksellista otetta. En tiedä onnistuinko siinä. Sarin ja koiransa Topin kanssa jatkoimme iltateellä pohdiskelua. He tuntuivat tyytyväisiltä tilaisuuteen. Sarilta ilmestyy vuoden vaihteessa kolmas teos, romaani. Huomasimme että Kemijärveltä ei ole helppo saada taksia iltamyöhällä, viimein onnistui. Vain yksi auto päivystää laajaa aluetta.
Perjantaiksi järjestivät yllätysohjelmaa. Pääsin veneretkelle Kemijärven selälle. Tänne ajellessani olin jo ihaillut avautuvia vaaramaisemia ja väljiä vesistöjä Kuusamon vaiheilla ja sitä ylempänä. Nyt vasta maisemat avautuivat! Oli huikaisevaa istuskella takakannella ja antaa näkymien vilistää. Mikko ohjasi venettään, Pentti ja Elli avustivat ja Tuula piti vilkkaimmin huolta seurustelusta. Hänen ovat kuvatkin. Kaikki ovat aktiivisia kirjoittajia, perustaneet yhdistyksenkin, Tuula Luiro on aktiivinen sihteeri (kuvassa).
Ihastelimme varsinkin pitkiä puhtaita hiekkarantoja, joita ihmeen kaupalla ei ole vielä asutettu eikä edes valjastettu matkailuun. Lapin Riviera! Rantauduimme saareen, missä oli vanha tukkikämppä, nyt osuuskunnan virkistyskäytössä. Isäntäni ja emäntäni loihtivat valtaisan lounaan kylmälaukuista, tuli viritettiin takkaan, makkaraa paistettiin ja meillähän oli kovasti mukavaa ja tunnelmallista. Olin arvioinut retken pituudeksi pari tuntia, se kesti lähdöstä paluuseen seitsemän tuntia. Suurkiitos järjestäjille elämyksestä! Sauna maittoi Kievarin kämpillä.Nautin vielä poronkäristystä ja paikallisen panimon olutta ravintolassa ja poikkesin baariin, missä jouduin osalliseksi pubivisaan! Yksinäinen kilpailija tarvitsi kaverin. Panimme parastamme, mutta hävisimme erän Kari Väänäsen joukkueelle 6-7. Se voittaa kuulemma aina. Kari kävi murisemassa siitä, että tv-sarja Taivaan tulet on lopetettu. Hyvä sarja se olikin ja ansaitsisi jatkoa. Täällä Kari edelleen päivystää ja kerää aineistoa. Pankaa siellä tv-kakkosessa tuulemaan!
Näin päättyi kiertueeni ensimmäinen osa. Lauantaiaamuna suuntasin kohti Rukatunturia. Saas nähdä, mitä siellä tapahtuu. 
12.9. 2020