Hämeenkyröläisin voimin se ei kylläkään tapahtunut. Teatteriväen valtasi täällä yleinen lysähdys onnistuneen oopperan jälkeen. Kukaan ei ollut enää kiinnostunut suunnittelemaan kesäteatterille jatkoa. Kunnan lautakunta turvautui viimeiseen korttiin: tarjotaan teatteri vuokralle, jos kiinnostuneita muualta löytyisi.
Jari Nieminen tarttui tarjottuun oljenkorteen. Kokeneena Pyynikin toiminnanjohtajana hän näki avautuvan mahdollisuuden. Kannattaa poimia ajelehtiva mela järvestä. Tosin hänenkin aikeensa joutui koronan vuoksi vaakalaudalle, mutta rohkea yritys kannatti. Yhtenä harvoista kesäteattereista koko maassa Myllykolu pääsi esittämään helteisen ensi-iltansa eilen.
Veera Niemisen esikoisromaanista Avioliittosimulaattori (2012) tehty sovitus sai Pyynikillä muutama vuosi sitten hyvän vastaanoton. Myllykolussa nähdään nyt hänen toisesta romaanistaan Ei muisteta pahalla (2018) tehty dramatisointi. Nieminen jatkaa parisuhteen selvittelyjä entistä reippaammin ottein.
Jokin tässä näytelmässä ei oikein syttynyt eloon. Siitä ei tullut hauska komedia, pikemmin synkkä ja surkuhupainen revittely erään eron seurauksista. Ohjaaja Katri Häti (entinen oppilaani Tampereen draamalta) on epäilemättä tehnyt voitavansa, mutta tekstin näppärä verbaliikka ja absurdit liioittelut eivät oikein toimi isolla luonnonnäyttämöllä, jota tosin on pienennetty vähäisen näyttelijäjoukon tarpeisiin.
Illan pelastaa kuitenkin päärooli, Kirsi-Kaisa Sinisalon muhkean sumeilematon heittäytyminen jätetyn naisen tunteisiin. Siinä on kipeää hermoa hersymässä, siinä on myös hurjaa selvittelyn halua ja voi siinä aistia vapautuvaa näyttelemisen iloakin, jossa kuitenkin on tuska päällimmäisenä tuntuvilla. Elina Rintalalla on liian vähän tehtävää, mutta jotkut hänen ryöpsäyksensä piristävät kyllä mustenevaa tunnelmaa. Eipä moittimista muittenkaan tekemisissä. Mystisen päänsisäisen kissan (kuvassa) osuutta en käsittänyt muuten kuin liikunnallisena lisänä.
Pääasia kaikitenkin on se, että Myllykolussa tapahtuu taas jotakin parivuotisen tauon jälkeen. Kiitos siitä tamperelaisille ja ylöjärveläisille, jotka taistelivat sinnikkäästi koronaa ja hellettä ja vähän tekstinkin kompastuksia vastaan. Toivotaan nyt, että entisiä ja uusia katsojia vielä löytyy perinteiseen kesäteatteriin. Satakunta oli eilen saapuvilla, osa kutsuvieraita. Hyvä alku.
Sitten on katsottava taas tulevaisuuteen. Väitin että kukaan ei Hämeenkyrössä ole enää kiinnostunut Myllykolun kehittämisestä. Olihan eilen sentään katsomossa kaksi kovaa konkaria, jotka hammasta purren jupisivat, että ensin vuonna näytetään… Ja sitähän sopii tosiaan odotella.
28.6.2020