Radio on päällä aamutoimien aikaan. Tietysti Ylen ykkönen. Tulee tuttu virsi, ”Ken on luonut sinitaivaan”. Muistamme vastauksen: Jumala on kaikki luonut.
No mites nyt tieteellisen ajattelun aikakaudella. Pitäisikö tällainen fundamentaalis-tieteenvastainen kaunomaalailu kansalle lopettaa. Semminkin yhteisillä verovaroilla kustannetussa Yleisradiossa. Maksajien joukossa on suuri määrä tieteisuskovia tai suoraan ateisteja. Hämmentääkö virren antama informaatio kasvavan sukupolven ajatusmaailmaa? Koulut avaavat juuri ovensa. Ulottuuko kriittinen mediakasvatus yhtään uskontokuntien puolelle?
Jonakin päivänä joudutaan varmaan tosimielessä tällaisten kysymysten äärelle. Tieteen merkitystä on kovasti korostettu ”totuuden jälkeisenä aikana”. Kaikki tieteenvastainen esitys voi vähitellen joutua mestauspölkylle. Riippumatta kokonaan siitä, että tiedekin tuottaa ristiriitaisia väittämiä, ja harvalla tieteen alalla vallitsee yksimielisyys edes keskeisistä opinkappaleista. Puhumatta siitä, että tiede sopeutuu monesti hyvin notkeasti vallankäytön tavoitteisiin.
Joten annetaan vaan virren raikua. Tuskin se kenenkään sielua vammauttaa, vaan saattaa päinvastoin suoda hetkellisen eheyden tunteen repivän maailmanmelskeen keskelle. Aamuhartaudessa naispappi jutteli tuttavallisesti – niin mistä? Sanoma häipyi mielestä, tyylilaji peittosi sen. Pelkoa kai siinäkin torjuttiin tänä korona-aikana ja hyvä niin. Puheenomaisuus on joskus raikasta, kunhan hartaus ei tapahdu savon murteella. Sitä on vaikea kestää.
Kielitieteilijä halusi avata teoreettisen keskustelun aiheesta, onko hallitus kieltänyt vaiko velvoittanut tai vain suositellut meille jotakin. Nämähän ovat ihan semanttisia kysymyksiä, joilla ei ole tavalliselle kansalaiselle käytännön merkitystä. Parasta on uskoa ja noudattaa hallituksen terveyttä suojaavia ohjeita, olivat ne sitten kieltoja, käskyjä tai suosituksia. Mitä hyötyä on vastaan pullikoimisesta? Korkeintaan se tuottaa hapanta kielihuvia alaan erikoistuneille teoreetikoille.
Ehkä sitten olemme erityisen valtiouskovaisia, kuten on väitetty. Vain kova kriisi voi kukistaa pyhänä pidetyn individualismin, senkin vain väliaikaisesti. Auktoriteettien vastustaminen on ollut kunniakysymys, ja tuntuu pirulliselta tappiolta taipua jonkun hallituksen tahtoon, oli se sitten käsky tai vain velvoite. Enemmistö suostuu hammasta purren, koska vaihtoehdot voivat olla paljon ikävämpiä. Kun sairastut, semantiikka ei enää jää mieltä vaivaamaan, vaan kokonaan muut seikat.
Ylen päätoimittaja Jouko Jokinen (kuulantyöntäjä Kyröskosken kesämaisemasta) pisti sulun väitteelle, että Yle olisi tarkoituksella jättänyt kielitieteilijän terävän kolumnin julkaisematta. Mediassa ollaan hyvin herkkiä, jos haistetaan mahdollista sensurointia. Hallitustako muka ei saisi moittia hämärästä kielenkäytöstä!? Kaikesta muusta sitä jo moititaankin. Silti Suomi sinnittelee maailman tartunta- ja kuolintilastoissa hännänhuippuna, kaukana Ruotsin muhkeista tilastoista. Aina Ruotsi on meitä kaikessa edellä.
Näinä hetkinä hallitus ilmoittaa, kuinka yrityksiä on tarkoitus tukea. Luultavasti sekin menee päin seiniä, ja tukea myönnetään taas väärille tahoille ja oikeat jäävät näppejä nuolemaan. Mistä löytyisi jumalallinen oikeudenmukaisuus, johon kaikki tyytyvät? Se on yhtä teoreettinen kysymys kuin hallituksen kielenkäyttöä koskeva semantiikka. Tekee niin tai näin, aina väärin päin.
Parasta on nauttia hitaasti lämpenevästä kevätsäästä. Muokattu sarka kutsuu jo ”perunantaimia”, kuten valtiovarainministeri hauskasti ilmaisi. Kaikki pihahommiin, keillä piha on, siinä virukset ja maailman murheet unohtuvat. Mikä sekin on väärin. Valppaan kansalaisen pitäisi herkeämättä ja kaiken aikaa olla tietoinen tautipoliittisesta tilanteesta ja valvoa hallituksen toimia ja kielenkäyttöä. Ehkä luovutan vahtivuoron itseäni terävämmille ajattelijoille ja aktiivisemmille toimijoille. Samassa veneessä ollaan, ja silloin on pakko soutaa samaan suuntaan, vaikka erilaisin ajatuksin.
14.5. 2020