Pilvinen aamu, mutta ei estä järvelle lähtöä. Tyyntä, yksi aste lämmintä. Ja potkiipa katiskassa yksi puikea hauki. Päivä pelastettu.
Aamuhartauden pitää pastori Esko M. Laine ja hyvän pitääkin. Kiintoisa puheenvuoro Matias Salamniuksen runoelmasta Ilo-Laulu Jesuxesta. Etäisesti muistin, että se on Ruotsin vallan ajan merkittävimpiä runoelmia suomen kielellä. Pastori Laine lainasi Matti Kuusen arviota, jonka mukaan Ilo-Laulu edustaa modernin kertovan runouden huippua aikansa Euroopassa.
Oli oikein tarkistettava Vilho Suomen artikkelista (Suomen kirjallisuus II, pistämätön lähdeteos edelleen), että Ilo-Laulu on puhtaalla kalevalamitalla kirjoitettu messiadi eli Kristuksen vaiheista kertova eeppinen runoelma. Tällaisen Salamnius pyöräytti 1600-luvun lopulla, jolloin omakielinen runous oli aivan alkutekijöissään eikä Kalevalastakaan tiedetty vielä mitään. Elias Lönnrotin syntymään kului vielä sata vuotta.
Kun nyt lukee otteita Ilo-Laulusta, se tosiaan kulkee ihmeen sujuvasti ja käyttää kuvailevia ilmauksia, joita Laine luetteli: murisee. halliparta, kokotti, kovalykkyiset… Eino Leino oli Helkavirsineen velkaa Salamniukselle ja moni muu. Opillisesti Salamnius noudattaa uskollisesti Raamatun tapahtumia. Hänen syntymästään ei tarkkaan tiedetä, ei opinnoistakaan. Pohjanmaalla hän kaiketi on syntynyt ja toiminut sitten kappalaisena Inkerinmaalla ja Paraisilla. Siellä Laguksen pappilassa myös Runeberg toimi myöhemmin kotiopettajana ja leikitti Prytzin tyttäriä kohtalokkain seurauksin. Mutta se on toinen juttu.
Kansamme syvyydestä on noussut ihmeellisiä kykyjä. Näin huomaamme, että aamuhartauksia kannattaa kuunnella radiosta, vaikka taso vaihtelee. Joskus heltiää tällainen helmi kuin nyt tämä pastori Laineenkin juttu Salamniuksen runoelmasta.
Fennougristi Janne Saarikivi kauhistui kolumnissaan ajatusta, että pyrkisimme pandemian jälkeen palaamaan normaaliin talouselämään ja kestävään kehitykseen ja alkaisimme taas kynsin hampain kasvattaa kansantuloamme. Juuri näihin ei Saarikiven mielestä pidä koskaan palata, kun nyt kerrankin totumme vapaaseen ja rentoon mitään tavoittelemattomaan elämään. Kun nyt kaikkien tuhansien turhien palaverien ja kokousten ja mietintöjen jälkeen on päästy siihen, mihin mitkään suunnitelmat eivät johtaneet: että luonnon kuormitus on pudonnut, lentomatkailu vähentynyt ja ilma kirkastunut – miksi palaisimme kuormittamaan luontoa? Jotta taas saisimme aloittaa turhan kokousrumban ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi? Koko maailmanlaajuisen pudotuksen muutamassa viikossa sai aikaan sinnikäs suklaapatukan kokoinen virusryhmittymä.
Yksinkertaistetut kysymykset jäävät vastauksia vaille. Mikään tuskin muuttuu pysyvästi. Paluu vanhaan kulutuksen lisäämiseen tapahtunee automaattisesti heti, kun korona hellittää. Saarikiven idealismi olisi perin tarpeellinen ihmissuvun jatkoelämän kannalta, mutta mikä tämän ahneen lajin perusluonnetta muuttaisi. Silti haastavia kysymyksiä kannattaa heitellä.
Nyt vasta pääsen jonkunlaiseen työhön käsiksi. Rannassa kauhakuormaaja heiluu valtoimenaan. Rakennuksen perustusta syntyy. Viemäriryhmä on edennyt jo peltoaukean taakse. Tämän hetken on rauhaisaa. Jospa aloittaisin huhtikuun päivää. Lounaaksi on luvassa uunihaukea tai kalasoppaa.
Piti jatkaa päivän kuvausta iltaan saakka, mutta se täyttyi heti aamusta. Kaiken lisäksi juttu karkasi julkisuuteen ennen aikojaan, mutta täydennellään pikkuhiljaa. Jospa ehtoo tulisikin.
28.4. 2020
PS Saska Saarikosken toissapäiväinen kolumni (hs.fi) paavi Franciskuksen toimista on lukemisen arvoinen.