Tulihan se sieltä. Pariviikkoinen odotus palkittiin ruhtinaallisesti. Totta puhuen en ollut uskoa silmiäni. Hesarin kritiikki Kansallisrunoilijasta ylittää kaiken aiemmin kokemani.
Istuimme Minervan kutsuilla joulun alla, jolloin Nalle Nyberg kysäisi ohimennen tulossa olevasta kirjastani. Voisiko hän ehkä kirjoittaa siitä kritiikin? Tottahan voi, valinta vapaa. Epäilemättä hän on asiantuntija, tutkinutkin aihetta. Tervehdimme tilaisuuksissa, mutta emme tunne lähemmin. Puhdas pöytä siis.
Monikin kohta jutussa ilahdutti. Arvostelija on lukenut kirjan hyvin ja nostaa esiin sen olennaisia puolia. Lisäksi hän ilmoittaa selvästi mielipiteensä siitä, arvottaa kirjan. Tämähän monelta unohtuu, jutun luettuaan ei oikein pääse käsitykseen, oliko tämä hyvä vai ei.
Pekka Tarkka ilmaisi lievän pettymyksen siitä, että kahden edeltävän tutkijan, Matti Klingen ja Johan Wreden, välisestä ottelusta tulee tarkastelussani nahkapäätös, tasapeli. Nybergin sitaatissa Wreden käsi nousee oikeutetusti. Hän ymmärtää enemmän runoutta, Klinge laajemmin historiaa ja politiikkaa. Molempien kirjat innoittivat omaa työtäni suuresti.
Nyt vain seurailemaan, kuinka kirja etenee näillä koronamarkkinoilla. Kaikki aiotut puhetilaisuudet tietysti peruttiin, mutta jospa kirja pärjäisikin tämän kerran omillaan, ilman tekijän lisähöykytystä. Perästä kuulunee.
Nyt on kuitenkin tyyntymyksen ja hengähdyksen aika. Uusia juttuja voi aina tutkailla ja mielessään kehitellä. Tällainen välitila onkin kirjojen teon parasta aikaa. Entinen laskeutuu, uusikaan ei vielä kirkasta muotoaan. Päiväkohtaisia merkintöjä ei kuitenkaan voi välttää.
Tulkoon lämmin viikko, haastakoon ulkotöihin. Rannassa on kaadettua puuta, täällä ruvetaan pihan poikki möyrimään kunnallista runkoviemäriä. Ilmankin on tultu toimeen, mutta edistys voittakoon. Koronakin karisee pikkuhiljaa ja kovaan jälkipyykkiin ryhdytään. Mutta siihen menee vielä aikaa.
Jos saatte ja varmaankin saatte käsiinne kirjan J. L. Runebergin ihmeellisistä vaiheista, toivotan runollisen rattoisia lukuviikkoja!
20.4. 2020