Huomenta Suomessa Nicholas Wancke haastatteli jäntevästi Kai Ekholmia, joka puolestaan vastaili sujuvasti ja älykkäästi. Ei aina ole tämän tasoisia keskusteluja. Kymmeneen minuuttiin puserrettiin olennaisia puolia Donnerin monikasvoisesta roolipelistä. Ekholm tuntuu Jukka Petäjän arvion (Hesari) mukaan keskittyvän aika paljon D:n romaaneihin, mikä kuulostaa hyvältä. Ehkä se oli sittenkin monitoimimiehen pääasiallinen elämäntyö.
Haksahdin taannoin pitämään D:n romaanien kertojaa ”velttona juontajana”, mistä sai ansaittuja oikaisuja. Mistähän sellainen mielikuva on tarttunut, luultavasti Far och son –romaanin hitaasta alusta, Kirjahan sai sitten Finlandia-palkinnon ja professorimme Kai Laitinen kehui sitä kovasti, taisi kuulua lautakuntaan. Laitisella oli aina sympatioita suomenruotsalaiselle puolelle. Jos oikein ottaisi aikaa ja keräisi voimia, voisi lukea Donnerin pitkän romaanisarjan kokonaisuudssaan, kuten kunnon alan miehet ovat tehneetkin.
On tämä Ekholmin kirjakin hankittava. Tuttu veteraanikriitikko P. Tarkka oli kirjan jo lukenut ja piti pätevänä, vaikka rotaatiorakenne vähän hämmentää. Ekholm onkin puhunut Donnerin henkilökuvasta eikä elämäkerrasta. Asia tutkittava. Hyvä kun saatiin joukkoomme uusi kirjailijaelämäkerran rakentaja.
Vähän säpsähdytti, kun Ekholm sivumennen totesi, että kirjallinen instituutio on katoamassa. Ei kai sentään, toivottavasti. Muuttumassa se kyllä on rajusti, eikä täälläkään ole kirjakauppoja lähempänä kuin Ikaalisissa ja Tampereella. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten oli kauppa sekä kirkolla että Kyröskoskella, jotkut muistavat Rauni ja Niilo Leppäsen. Edellinen tiettävästi hyvissä voimissa edelleen, mutta kaupat katosivat.
Hallitus päättikin purkaa Uudenmaan liikkumisrajoitukset heti. Varmaan taloudelliset syyt kiirehtivät ratkaisua sekä poliisin ylimääräisen työkuorman purkaminen. Muuten meidän tulee edelleen pysytellä siipiämme myöten. Suomalaiset ovat tottelevaista kansaa. Kun me olemme oleilleet täällä maalla jo kuukauden eikä tartuntoja ole vieläkään pitäjässä ilmennyt, voimme varmaan varovasti käyttää edelleen paikallisia palveluja, tosin aivan minimaalisessa määrin. Lähikontakteja vältellään vimmatusti.
Jäi kiinnostamaan, millä mittarilla juridiikka päättelee, että ”välttämättömyys” loppuu päivässä kuin seinään. Toisaalta epidemia on täynnä ennustamattomia tapahtumia. Kuljemme kuin sumussa, mutta äkkiä sumu hälvenee, kun taloustilanne vaatii nopeita ratkaisuja.
Tietysti olisi nyt kiva hyökätä Helsinkiin ihailemaan tyhjentynyttä stadia, jota Seija Sartti houkuttelevasti kuvaili taannoin Hesarissa. Mutta pidättäydymme urheasti ainakin toistaiseksi. Mikäs täällä on ollessa, sankan rättisateen jälkeen päiväkin alkaa kirkastua ja maa on puhtaan valkoisen peitteen alla. Pian aurinko jo helottaa ja lämmittää.
Illan suussa tein jo puutöitä rannassa ja lämmitin saunankin, kolmannen kerran tämän poikkeusperiodin aikana. Olipa nautinnollista ja kyllä raukaisi illalla. Aikaisin nukkumaan. Oikullinen kevätilma on väkevää, sekä fyysisesti että elämyksellisesti.
15.4. 2020