Sain viestin, että Runeberg-kirjan arvio Hesarissa viivästyy. Se on valmis ja niin pitkä, ettei mahdu pääsiäisen pyhinä lehteen. Sitäpä kannattaa odottaa. Asialla on tiettävästi hyvin perehtynyt Runebergin tuntija.

Kriittisiäkin kommentteja on tullut muutamalta lukijalta kuten Matti Klingeltä ja Osmo Pekoselta, kovia asiantuntijoita molemmat. Erkki Liesmäen mielestä kirja on peräti ”ihastuttavaa ja virkistävää” luettavaa. Katsotaan mitä muut keksivät.

Tähän asti Matti Pulkkisen koko aukeaman juttu Ylöjärven Uutisissa ja muissa maakuntalehdissä on johtava sana. Matti intoilee tavallisesti yläkanttiin ja panee haastateltavan suuhun omia riemun purkauksiaan, niin nytkin. Kävivät pikaisella tervehdyksellä Pekan kanssa, toivat kahvipaketin ja komean kimpun tulppaaneja Marjalle. Näin toimii herrasmiestoimittaja. (Pysyttelivät tietysti pihalla.)

Lämmin kaunis kevät jatkuu ainakin tänään. Lippu liehuu tuulessa Agricolan ja rikkaan kielemme kunniaksi. Kirkolla oli pyrähdettävä lyhyellä asialla, moottorisahakin teroitutettava. Tilanne edelleen hallinnassa. Kaupoissa väljää ja ystävällistä. Kaikki olemme jo pyhätuulella.

Uudenmaan rajojakin ryhdytään availemaan ensi viikon lopulla, jos tiedot pitävät. Voisi hurauttaa katsomaan, miltä kotikaupunki näyttää autiona ja tuoda sinne jääneet tarpeelliset tavarat. Suojavarusteista on nousemassa iso haloo. Ihmisten hätä herättää huijarit, nyt voi kääriä äkkiä miljoonia. Paitsi että yritys näyttää karahtavan kiville.

Emme tarvitse täällä suojaimia, mutta niitäkin ihmeeksi kaapista löytyi. Ehkä jonkun maalausurakan jäljiltä. En ole vielä nähnyt kenenkään täällä käyttävän, mutta mehän liikumme hyvin rajoitetusti.

Camus’n Rutto on jännittävää luettavaa näissä oloissa. Joskus nuorena kirja tuntui kuivalta, mutta nyt sen näkee oikeissa yhteyksissään. Aivan samoja eristyskeinoja käytettiin kuvitteellisessa kuvauksessa Oranin kaupungista 1940-luvulla kuin nyt kautta Euroopan ja muuallakin.  Tauti vain oli vakavampi. Outo poikkeama kirjassa on se, että tarkkojen liikkumarajoitusten kaupungissa asukkaat kuitenkin  kerääntyvät suurella joukolla kirkkoon kuulemaan Isä Paneloux’n tulikivenkatkuista saarnaa.

Kun rutto on levinnyt kaupunkiin, mikä on intohimoisen kirkonmiehen sanoma seurakuntalaisilleen: ”Veljeni, teitä on kohdannut onnettomuus, veljeni, te olette sen ansainneet.” Kaupunkilaisten synnillistä elämää on kohdannut Jumalan rangaistus, siihen on alistuttava ja siitä on otettava opiksi.

Onkohan missään päin maailmaa tänä koronan aikana pappi lausunut jotakin näin jämerää? Ehkä onkin, mutta media ei ole sitä tohtinut toistaa. Camus’n lakoninen kerronta välttää kannanottoja, tulkinnat jäävät lukijoille.

Kuuntelin illalla Matteus-passion alusta loppuun, seurailin vähän tuttua tekstiä ja ihailin varsinkin kuoron osuuksia. Kun Jeesusta pilkataan Pilatuksen luona, eikö Bach sovitakin mukaan leikillisiä sävelkulkujaan. Tunnelma kevenee kuin karnevaalissa, kunnes loppu jysähtää musertavana. Passio on mestarillisesti dramatisoitu ja rytmitetty. Loppu jää ilman lohtua, ylösnousemusta. Tuntuu kuin Bach ilmoittaisi, että ihminen ansaitsee myös aidon ahdistuksen. Kaikkea ei pidä hyvittää.

Nyt on vallalla täysin päinvastainen tendenssi kuin Isä Paneloux’lla tai J. S. Bachilla. Nyt haluamme keventää ja viihteellistää karanteenia kaikin keksinnöin. Some vilisee hilpeää tuskan välttelyä. Yhteisöllisyys on tämän ajan johtoaate, yksinäinen kärsimys ei enää vetele. Se halutaan pyyhkäistä olemattomiin. Silti sitä edelleen on, paljon. Sekin on kestttävä. Nyt pitkän perjantain avautuessa siihen on oivallinen tilaisuus.

9.4. 2020