”Se tuli mistä tuli.

Kuka ne vahtii, virukset ja basillit. Ne ovat niin pieniäkin ja liukkaita. Niiden sukukunta on laaja ja väkirikas. Aukeaapa joskus jossain ihmisturpa levälleen (ja niitähän aukeaa), joko haukotellakseen tai puhua pälpätelläkseen, niin sieltä nielurisojen, kitarisojen ja poskipussien pimennosta lähtee ilmoille myrskypilvenä näkymättömiä pienolentoja. Ja juttelijan ja aivastelijain vastapeluri saa ottaa vastaan mitä annetaan.”

Näin kuvaili Veikko Huovinen tavallista flunssavirusta. Nyt on paljon ärhäkämpi valloittaja liikkeellä.  Oikeastaan täytyy vastahakoisesti ihailla, että pieni pyöreä punareunainen häirikkö kykenee saattamaan koko maailmantalouden sekaisin ja terveyslaitokset hälytystilaan.

Virusvekkuli vastaan maapallon valtiot ja instituutiot, koko ihmiskunta. Kyllä tässäkin vielä romaanin aineksia on hautumassa. Kuka kirjoittanee suuren koronadystopian. Katastrofielokuvat kalpenevat, kun todellisuus jyrää niiden yli.

Vielä ei ole kerääntynyt kovin äänekästä fanijoukkoa pippurisen viruksen kannattajiksi. Ehkä kuitenkin on niitä, jotka jännäävät, kuinka paljon vahinkoa tämä pirulainen pystyy aikaansaamaan. Pentti Linkola on vielä hengissä. Varmaan hän iloitsee, että tällaiset juhlaviikot vielä järjestyivät hänen elämänsä ehtoolla. Aidsiin ja sarsiin hän aikoinaan pettyi: eivät kyenneet harventamaan luontoa kuormittavaa ihmiskuntaa kuin nimeksi. Toistaiseksi tappiot ovat nytkin aika marginaaliset ihmishenkien puolella, mutta vielähän tuholaisella on aikaa mellastaa.

Vihreä sisäministeri johtaa nyt osaltaan torjuntataistelua, vaikka hänen aatteensa alkujuurilla pitäisi riemun kohoilla siitä, että luonto voi nyt hyvin, paremmin kuin aikoihin. Maailman talous ei tukahduta, saastuta, riistä yhteistä ympäristöämme. Pekingissä ja Wuhanissa ihmetellään sinistä taivasta, jota ei ole nähty miesmuistiin. Eikö näistä siunauksista saisi siis iloita?

Vastapuolella on koko yhteiskuntajärjestelmän kaatuminen. Virus voi tehdä kaikki inhimilliset aikeet tyhjiksi. Vallankumous ja ilmastonmuutoksen torjunta vaativat tietyt perusmukavuudet. Täytyy tulla lämpöä patterista, vettä kraanasta ja valoa lampusta. Kadulta täytyy välillä päästä pehmeään sänkyyn. Kaikki tällainen näyttää toteutuvan toistaiseksi. Parastaikaa pääministeri ja virkamiehet kokevat kukistaa virusta taas tositoimin telkkarissa…

Mutta nyt täytyy siirtyä pihalle, sillä siellä seisoo pakettiauto, joka arvattavasti tuo kirjalaatikoita. DHL on kuin onkin löytänyt tiensä tänne maakylän perukalle. Runeberg saapuu suoraan ovelle! Riennän avaamaan ja selaamaan, mitä on tullut tehdyksi. Blogin paradigma muuttuu nyt pikkuisen. Vaikka ei kokonaan: kestihän Runeberg perheineen koleran Helsingissä 1830-luvulla. Lisää aiheista myöhemmin. Eikä tämä ole nyt mitään aprillia!

1.4. 2020