Eiköhän presidentti halunnut vain tulla hallituksen avuksi tässä suursavotassa. Kun paineet on kovat ja nuoret naiset helisemässä ja perheitäkin heillä on hoidettavana. Kriiseissä kuten sodissa päätökset yleensä keskittyvät pienelle sisäpiirille. Ei viime sotien käänteissä paljon koko hallitusta saati eduskuntaa vaivattu.
Niinistön nyrkki olisi ollut hyvä apuväline nopeissa ratkaisuissa. Mutta ymmärrettävästi pääministeri haluaa varjella reviiriään: kyllä me naiset tästä selvitään. Jäykkä valtiosääntöön tukeutuminen voi hidastaa päätöksiä. Seuraamme tihenevää jännitysnäytelmää.
Odotushorisontti pitenee ja kotona oleskelu muuttuu rutiiniksi. Kun lukee yhden kirjan, se tajuntaan polskahtaessaan synnyttää renkaita kuin kivi lammen pinnassa.
Ninpä tartuin Kari Tarkiaisen muistelmien innostamana Maria Jotuniin. Hän vietää juhlavuottaan (140-vuotias ), vaikka päätapaus Oodissa jouduttiin äsken perumaan. Pieni kertomus Arkielämää – joko haukotuttaa, ei mitään syytä! Yksi helteinen kesäpäivä vietetään, heinää tehdään, suurusta nautitaan, saunaan mennään. Ja pinnan alta paljastuu vaikka mitä, irtosuhteita, insestiä, väkivaltaa, vääristyneitä uskonkäsityksiä, hirttäytymisyrityskin. Kaikki ikään kuin seisahtuneen idyllin raoista nähtynä. Lapsissa on ainoa toivo, uusikin syntyy piialle kesken saunanlämmityksen, siitä iloitaan. Pappi Nyman saarnaa kuin Messias. Mestarillinen teos.
Silmäilin ja muistuttelin Huojuvaa taloakin – ylipitkä, yksitoikkoinen ja melko raaka romaani. Tekijä ei sitä halunnut julkisuuteen, mutta perikunta teki hänen kuolemansa jälkeen oikean ratkaisun. Teatteri ja naisasia ovat romaanin miehisestä väkivallasta kiskoneet paljon irti. Kari Tarkiaisen muistelmista ja hänen aikaisemmista kirjoista on käynyt ilmi mitalin toinen puoli. Kirjailija oli avioliitossaan epäilyineen ja vainoharhoineen perhehelvetin varsinainen primus motor.
Professori V. Tarkiainen oli epäilemättä jyrkkä ja nopeasti kiihtyvä mies. Pojanpojan hankkimien dokumenttien valossa hän kärsi selvää vääryyttä hurjan vaimon vainoamana. Perheen pojatkin kääntyivät häntä vastaan. Vaimon ”kostokirja” näyttää asiat toisessa valossa. Taiteilijalla on vapautensa.
V. Tarkiaisen suurtyö oli Aleksis Kiven henkilöhistorian kerääminen ja kuvaaminen, monumentaalinen peruskivi. Seitsemän veljestä ilmestyi 150 vuotta sitten, sitäkin syksymmällä lujasti juhlitaan. Tarkiaisen väitöskirja analysoi romaanin ensimmäisen kerran kunnolla 1910. Pojanpojan elämäkerta selvittää tutkimustyötä hyvinkin seikkaperäisesti. Veijo Meri otti pienellä kirjallaan kunnian itselleen ja haukkui pystyyn perustyön tehneen Tarkiaisen. Mutta näihin varmasti myöhemmällä palataan.
Nyt kun moni hamuilee käsiinsä Decameronea, Camus’n Ruttoa, Thomas Mannin Kuolemaa Venetsiassa tai Defoen ruttokuvausta, kannattaisi muistaa myös lajin hauskin kirja, Veikko Huovisen Lentsu (1978). Vähän harmittomampi flunssavirus saa siinä aikaan kutkuttavan ketjureaktion. Mekanismi on sama kuin kaikissa kulkutaudeissa, mutta Huovinen elollistaa vekkulin viruksen, joka vaeltaa ihmisestä toiseen. Suurta vahinkoa ei kuitenkaan tapahdu, ei epidemiaa. Olkoon lohtunamme.
Illalla esiinnyn Arto Luukkasen Dosentissa Alfa tv:ssä. Puhuttiin jo helmikuussa ihan muista asioista. Kiintoisaa nähdä mitä siitäkin tuli, Arton kehaisun mukaan klassikko.
31.3.2020