Yksi hyvä keino vapautua pitkästä työstä on hukuttautua elokuvien maailmaan. Se on terveellisempikin kuin kova ryyppääminen, mitä myös alalla harrastetaan. On ainakin harrastettu. Tosin lehti kertoo tänään, että meidän ikäluokka jatkaa tätä tapaa aika aktiivisesti.

Eteläkorealaisen ohjaajan Bong Joon-hon elokuva Parasite on yllättävä ja hämmentävä kokemus. Se on nerokas ja samalla laskelmallinen teos. Sen käsikirjoitus vetää maton odotusten alta, ja silti siinä on jotain tuttua. Vaikkapa kohtaus, missä nämä parasiitit panevat loistolukaalissa elämän risaiseksi, kun isäntäväki on retkellä – ja tietysti väki palaa yllättävän aikaisin. Mutta suurempia yllätyksiä piilee rakennuksen kellarikerroksessa. Kannattaa mennä katsomaan vailla korealaisuuteen kohdistuvia ennakkoluuloja, sillä ylen yhtäläisiä ovat vaikkapa rikkaiden ja köyhien väliset kuilut täällä Euroopan puolella, otaksuisin.

Ansaitsee Oscarin käsikirjoituksesta, ehkä lavastuksesta ja ainakin parhaan ei-englantilaisen elokuvan palkinnon.

Joker on kiinnostanut siitä saakka, kun kuulin pätkän sitä koskevaa radiokeskustelua. Miten klovnista kehkeytyy sarjamurhaaja? Joaquin Phoenix kaappaa varmasti miespääosan Oscarin, ei voi olla kilpailijoita, niin fanaattisen hullu on tulkintansa tästä varhain häiriintyneestä pellepojasta. En ole aikoihin nähnyt moista heittäytymistä. Jos korealaiset kuvaavat upporikkaita viileän kriittisesti, tässä pannaan hyrskyn myrskyn. Klovnien sota kohtaa rikkaat vallankumouksen porteilla. Aika mahtava paisuttelu! Mutta pääosan vuoksi leffa kannattaa katsoa, ja hauskaa on myös kohdata pyylevöitynyt Robert De Niro omaa showtaan vetävän herrasmieskoomikon roolissa.

Pääosan lisäksi Oscar ohjaajalle Todd Phillipsille kovasta tarinasta, joka vaikuttaa, vaikka ei pitäisi siitä. Olisiko myös paras elokuva.

Taistelulähetit poikkeaa tavanomaisista sotaelokuvista edukseen. Sodan mielettömyys näytetään äärimmäisen pelkistetyin, mutta sitä tehoavammin keinoin. Ensimmäinen maailmansota oli massiivista teurastusta, ja tässä hylättyjen taistelukenttien näkymät todistavat sen karmaisevasti. Kahden taistelulähetin mahdoton tehtävä viedään loppuun yli-inhillisin ponnistuksin, mutta inhorealismin taso kestää. Elokuva lataa jatkuvan uhanalaisuuden kaverusten matkalle, koko ajan odottaa mistä pamahtaa. Vähän ihmepelastusta on mukana, vaikka toinen – no jaa, ei paljasteta. Miesten ystävyyden, solidaarisuuden, tinkimättömyyden sankarikuvaus. Tärkein on velvoite, tehtävän täyttämisen kunnia. Samalla sodanvastaisuuden vahvimpia moraliteeteja.

Oscar ehdottomasti lavastuksesta, kilpailee myös Sam Mendesin tarinasta (perustuu veteraanin kertomaan) ja musiikista. Kamppailee tasavahvasti parhaasta elokuvasta.

PS Tämä lähti ennennaikaisesti julki, mutta tässä tää nyt kumminkin on päivitettynä.  8.2.2020