Ateneumin rappusilla kuorot lauloivat joululauluja. Kolmannessa kerroksessa voi vaeltaa Ruoveden maisemista Schjerfbeckin kattavaan kavalkadiin.

Kiinnostuin kerrankin Werner Holmbergin maisemista, koska juuri näitä Runeberg nuorena näki. Samoin löytöjä olivat Sparren Hirvenhiihtäjien kuvitukset ja luonnokset. Näkyi että taiteilijaa kiinnosti nimenomaan toiminta, itse hirvenmetsästys, jota Runebergin runoelma ei kuvaa juuri nimeksikään. Tai nimenomaan vain nimeksi.

Kun Schjerfbeckillä on paljon hiljaiseloa, lukevia ja kutovia naisia, hän näyttää saaneen maalauksiin vähän eloa etelämaissa, Bretagnen maaseudulla ja muualla. Miksi Reuterin muotokuvia pidetään ”poikkeuksellisen intiimeinä”? Tarvitaanko tulkintaan biografista tukea? Hienostunutta on, hyvinkin.

Sieltä laulavia rappuja taas alas ja lounaalle bistroon, missä on hivelevän kaunis väritys ja bysanttinen mosaiikkiryijy. Risotossa ei ollut kehumista, olisiko pitänyt ottaa buffetista riisipuuroa joulun kunniaksi. Sortit näyttivät kovin samanlaisilta ja kai maistuivatkin.

Käveltiin vielä valotonta Aleksia kahville Café Engeliin ja otettiin liput elokuviin samasta korttelista. Ken Loachin Kiitos tilauksesta (Sorry We Missed You) ei nyt ole mikään pikkujoululeffa, mutta erinomainen kovan arjen perhekuvaus. Mutta kas, tässä perhe piti pitkälle yhtä eikä vain rähjännyt keskenään. Eikä viinaakaan juotu. Paineet tulevat kilpailuhenkisestä työelämästä. Nyt kun postin lakko on vieläkin auki, kannattaa tosiaan mennä katsomaan, kuinka paketinlajittelu Brittein saarilla sujuu! Melko karmeata hiostusta, osingot revitään kirjaimellisesti jakelijoiden selkänahasta. Ehkä meillä on toistaiseksi vielä vähän lempeämpää vai mitä sanoo PAU. Siellähän jököttävät kaikki vielä lakkoasemissa. Kannatamme jakelijoita ja postin lakkolaisia.

Muuten katselin kerran aamulla BBC:n lähetystä, missä toimittaja kovisteli tuimasti Ken Loachia siitä, kuinka tämä muka pystyy eläytymään työväenluokan elämänpiiriin, kun on itse yläluokasta ja opiskellut Oxfordissa. Ihmetytti ja aktivoikin, kun meillä kulttuuriset kohtaamiset mediassa ovat järjestään myötäsukaisia tuote-esittelyjä. Tekijöiden motiiveja ei koskaan enää kyseenalaisteta, ei ainakaan niin kärkkään röyhkeästi kuin tämä BBC:n kaveri Ken Loachia. Ohjaaja suorastaan vaivaantui ja selitteli jotain hämillisenä. Minut provokatiivinen ohjelma haastoi menemään katsomaan elokuvaa. Kannatti!

Kun astelimme varsin vaikuttuneina Kino Engelistä ulos, meidät otti vastaan joulukadun avausparaati kaikkine rummunpäristyksineen ja lapsineen ja vilkuttelijoineen. Kova todellisuus vaihtui jouluiseen satumaailmaan. Niin vaelsimme joulukadun päästä päähän ja ihailimme syttyneitä perinteisiä jouluvaloja, joita ei onneksi ole ruvettu modernisoimaan. Joulu saa meidän puolestamme ruveta tulemaan,

Kotiin katsomaan Tähtien tanssia ja ruotsalaista ravintoladraamaa. Ei kaikkiaan hullumpi joulun avaus.

24.11.2019