Kova urheiluviikko alkoi tiistaina Pitäjänmäellä. Moukarijätti Olli-Pekka Karjalainen kertoi Urheilumuseossa henkisen valmennuksen merkityksestä urallaan. Tilaisuudessa jaettiin Pekka Huhtaniemen järjestämän Dohan MM-kisaveikkauksen palkinnot. (Herrat kuvassa, O-P keskellä.) Voittaja oli kas kummaa museon johtaja Pekka Honkanen. Otin osaa ja sijoituin kunniakkaasti keskikastiin.
O-P Karjalainen puhui uransa alkuvuosien arvokisajännityksestä ja sen voittamisesta. Kun tultiin huipputasolle, moukari ei lentänyt niin kuin kotimaassa. Karjalainen totesi, että hänen olonsa isoissa kisoissa oli epämukava. Psykologinen valmennus laukaisi hermoilun siten, että heittäjä hyväksyi jännityksen osana persoonallisuuttaan ja vapautti itsensä pelosta. Leka alkoi taas lentää, aina Euroopan mestaruuteen saakka (joka tuli tosin valkovenäläisen kultamitalistin doping-paljastuksen jälkeen).
Karjalaisen analyyttinen pohdinta pohjusti hyvin eilistä futiskoetusta. Kun voitto julistettiin etukäteen varmaksi, Huuhkajilla täytyi olla sisimmässään kovat paineet. Voittohan piti toteuttaa käytännössä, ei ollut muuta mahdollisuutta. Jos toisin olisi käynyt, olisi todella tarvittu vastausta Hämeenkyrön ex-kirkkoherran Sakari Virtasen esittämään kysymykseen: onko maassa tarpeeksi psykologeja ja terapeutteja lohduttamaan pettyneitä?
Onneksi niitä ei tarvita. Sen sijaan tarvitaan pian alan ammattilaisia hillitsemään ylipursuavaa voitonuhoa. Tämähän on vasta karsinta kisoihin. Suuri tapaus siitä huolimatta. Tosin on muistutettu myös siitä,että Suomi on pelannut ennenkin arvokisoissa: olympialaisissa 1912, 1952 ja 1980. Niitä ei ilmeisesti lasketa. Nyt ollaan ensi kerran tosi reissussa niin että morgoonit soi.
Henkisestä valmennuksesta on varmaan suurelta osin kysymys myös Huuhkajien menestyksessä. Teemu Pukki tunnusti, että eilinen matsi jännitti häntä enemmän kuin mikään aikaisemmin. Hän voitti jännityksen hienosti ja teki kaksi maalia. Voiko mies paremmin lunastaa itseensä ripustetut suunnattomat toiveet? Toivottavasti pää kestää jatkossakin.
Joukkueen sielu on tavoitettu, siitä on tehty yhtenäinen ja voitontahtoinen toisin kuin monesti ennen. Rive eli Markku Kanerva lausahti lakonisesti, että asenteen pitää olla kohdallaan. Siinä koko salaisuus. Asenne on ollut todella kohdallaan jo pari-kolme vuotta. Todistinkin poikani kanssa kerran tuota tiheää tunnelmaa Ratinassa. Nyt meillä oli lämmin kotikatsomo täällä Sepänkadulla.
Jääkiekossa toteutui keväällä sama taika. Harmi että yleisurheilun puolella asiat eivät ole yhtä hyvin. Karjalainen myönsi alakuloisesti tiistaina, että kulunut vuosi on ollut kaikkien aikojen surkein yleisurheilussa. Moukarikin lentää meillä nykyisin kymmenen vuotta vähemmän kuin O-P:n aikana. Sen totesivat kuulijat, hekin allapäin. Mutta pientä toivoa pilkotti, niin ainakin uskottiin.
Yksi suuri haitta Huuhkajien läpimurrosta on. Ensi kesäkuu, epäilemättä kaunis, humahtaa telkkaria katsellessa. Yle lähettää vihdoin suorana suomalaisten pelit ja kai muutakin. Mutta ei surra. Kun olen 50-luvulta alkaen, Kai Pahlmanin, Juhani Peltosen, Lauri Lehtisen, Reijo Jalavan, Olavi Lahtisen, Matti Kannaksen sankariteot todistaen seurannut pelejä milloin Stadikalla milloin radion äärellä ja viimein telkkarin, tämä tekee enemmän kuin hyvää. Olen mukana.
16.11.2019