Ikaalisten kylänraitti oli helteisen tyhjä, kun parkkeerasin poliisitalon eteen. Tyhjältä vaikutti laitoskin, kunnes nuori kaveri tuli avaamaan oven. Teki pari muodollista kysymystä ja määräsi kuusi päiväsakkoa, siinä kaikki. Ei tiukkaa kuulustelua, ei varoituksia, ei kovistelua. Kyllähän poliisi voisi olla vähän jämerämpikin. Asia kumminkin hoitui.
Asioin samalla vastapäisessä kirjakaupassa, jollainen Ikaalisissa on pysynyt hengissä toisin kuin Hämeenkyrössä.. Löysinkin Antti Eskolan Vanhanakin voi ajatella sekä Hannu Salaman uuden elämäkerran.
Oli lähdettävä opiskelemaan lisää oikeutta ja kohtuutta Sastamalaan. Se on nyt Vanhan kirjallisuuden päivien teema. Sattuu kohdilleen. Sylvään koululla tuskin pääsin askelta, ettei joku heittänyt ystävällistä kommenttia pyromaniastani. Yhdellä tiskillä tyrkytettiin tulitikkuja, jos ovat sattuneet loppumaan.
Kuuntelimme kiintoisaa keskustelua kohtuudesta, jota johti Jarkko Sipilä. On samalla kehuttava Sipilän Takamäki-dekkareita, joita olen viime aikoina lukenut muutaman ja kuunnellut pari äänikirjana autossa. Erinomaisen asiantuntevaa työtä. Sipilä tuntee poliisin työn ja rikollisten maailman ja on lojaalisti poliisien puolella. Hän näyttää, kuinka vaikeaa tutkinta on byrokraattisten säädösten ja prepaid-puhelinten aikakaudella. Lisäksi Sipilä on mainio Helsinki-opas. Äänikirjojen nautintoa lisää Veikko Honkasen tarkka ja hieno luenta.
Puheenjohtajana Sipilä ei saanut ihan haluamaansa irti keskustelijoista, joita olivat oikeusoppinut Aulis Aarnio, oikeushammaslääkäri Helena Ranta ja poliisiopiston rehtori Kimmo Himberg. Vastaukset vaikeisiin kysymyksiin tuppasivat pyöristymään. Käsiteltiin rangaistusten tasoa Suomessa, vankilan merkitystä rikollisten kohtelijana ja Isis-äitien ja lasten peräti hankalaa palautuskysymystä. Sipilä dramatisoi kirjailijan tapaan konkreettisesti mahdollisen noutamistilanteen, joka sai keskustelijat tapailemaan sanojaan. Täpötäysi sali parvekepaikkoja myöten seurasi ankaran asiallista keskustelua, Sastamalan henki on tallella.
Joitain kirjahankintoja tein, lounasta ja kahvia nautimme, huutokauppaakin seurasimme ja tuttuja kirjaihmisiä tapailimme. Ari Suutarla oli tietysti paikalla Kirstin ja Alman saattelemana (odottaa kuvassa huutokaupan alkua). Vanha meininki voimissaan siis. Oli kiva flaneerata, kun päivät jäivät viime kesänä väliin. Enää ei ole velvoitteita, kymmenen vuotta vedin ohjelmatoimikuntaa. Touko Siltala jatkaa ja vaikutti aivan iloiselta. Leena Majander-Reenpää viittasi kuulemma Kiannon kohtuulliseen hutikkaan avajaisissa, minne emme ehtineet. Muutamia sulttaaneita signeerasin.
Vielä kuuntelimme toiverunoja, joita nuoret taiteilijat lausuivat parhaansa mukaan, mutta ei voinut estää pientä haikailua. Seela Sellan ja Veikko Honkasen tasoon ei hevin enää ylletä, veteraanit opettelivat runot jopa ulkoa.
Illalla suuntasimme vastaanotolle, jossa valtasimme hyvän pöydän J-P Pietiäisen ja Johanneksen antikvaarien kanssa ja pääsimme jonottamatta seisovan pöydän kimppuun. Vastaanotto ja koko tapahtuma on iso ja kannattava satsaus kaupungilta. Risteilimme salissa ja tanssimmekin lopuksi pari valssia ja vapaampaa hytkytystä. Marja ajoi varmasti kotiin, missä totesimme USA:n mimmien voittavan Ranskan futiksessa. Tuleva mestari?
29.6. 2019