Vaatimaton kansalaistottelemattomuuteni kokon polttajana on poikinut vilkkaasti neuvoja, muistutuksia, nuhteita ja haukkuja. Varmaan olen ne ansainnut. Mutta on tullut myös järkeviä pohdintoja ja esityksiä, joilla voi olla jopa vähän vaikutusta tulevaisuudessa.

Rikostoimittaja ja kirjailija Hannes Markkula esittää nykyisen tiukan linjan lieventämistä ja joustamista ainakin tapauskohtaisiin poikkeuslupiin. Suoraviivainen kirjoituspöytäpäätös kaikkien kokkojen kieltämisestä kertaheitolla tuntuu mielivaltaiselta. Kriitikko ja Viron olojen tuntija Hannu Marttila epäilee, että joku uusi pikkunilkki ministeriössä on halunnut vain näyttää valtaansa. Hän arvelee uusien outojen tuulien puhaltavan Pelastuslaitoksen piirissä.

Tällöin operoivien toimihenkilöiden on tietysti täytettävä annetut määräykset. Meillä kokko ehti roihahtaa komeasti kuten neljäkymmentä kertaa aikaisemminkin samalla paikalla, eikä siitä voi olla vaaraa järven välittömässä rannassa kivikossa kostean pusikon kupeella. Pelastusmiehet käyttäytyivät asiallisesti ja hivenen huvittuneesti, sillä heidänkin täytyi huomata matalaksi hiiltyneen kokon vaarattomuus. Kaisa nauratti myöhemmin saapuneita poliiseja kertomalla hyvin tomerasti kuinka täällä on toimittu ja missä kaukana on naapureita yms. Joku heistä on tietysti tehnyt ilmiannon, kuten tapoihin kuuluu.

No tehty mikä tehty, ja periaatteessa kuuliaisena kansalaisena vastaan poliisin kutsuun ja hoidan jälkiseuraamukset. Ratsupoliisin pojanpoikana olen aina kunnioittanut poliisia. Isäni ja ensimmäinen vaimoni olivat juristeja, joten laistakin jotakin uskon tietäväni.

Miksi siis tietoisesti rikoin sitä ja säädettyjä määräyksiä. Yksinkertaisesti siksi, että kuukausia rakentelemani kokko on vuosikymmenten varrella alkanut merkitä selvää taitekohtaa vuoden kierrossa. Siitä alkaa tyven keskisuvi ja viilenevä, toimelias syyskausi. Sisäinen kalenterini vaatii suviyön merkkitulet. Siihen voi vaikuttaa sekin mystinen seikka, jonka Armi Viita on ystävällisesti huomannut: Panu on kalevalainen tulen jumala. Kuulen muinaista kutsua. ja etäisten aarniomaiden huminaa…

Vakavasti puhuen yksi vaihe on taas takana, ja yhteiskunnan yleisesti kiristyvä valvontamentaliteetti sammutti kylmästi romanttisen roihuni. Mitään vaaraa emme aiheuttaneet kenellekään, mutta isäntä marssii ensi viikolla reippaasti poliisilaitokselle. Eiköhän sovita juttu ja ollaan taas yhteiskunnan kanssa sujut.

Jussi Snellmanin, herrasmiehen, veteraaninäyttelijän ja trumpetin puhaltajan 90-vuotisjuhliakin vietettiin tänään, mutta uhkasi komea tapaus jäädä kohdallani tämmöisen pikkukahinan jalkoihin. Pidin sentään Jussille puheen, ja Heiskan teatteri esiintyi lämpimästi ja monipuolisesti. Jussi innostui itsekin laulamaan täysin palkein Kulkurin kultaisesta maantiestä. Se oli juhlan kohokohta. Sitten nautittiin lohta ja lihapullia ja sahtiakin palojen painikkeeksi. Väkeä oli sopivasti Heiskan salillinen. Voiko kiihkeätä juhannusta tämän sopivammin enää sammutella. Joten viisaalle kylliksi.

23.6. 2019