Olimmehan etuoikeutettuja, saimme tutustua Erkki ja Leila Frickin hämmästyttävään arboretumiin Kangasalla Liuksialan kartanon entisillä mailla.
Siitä oli kuultu kuvauksia, mutta nyt näimme omin silmin. Hoidettu metsä täynnä parhaimmillaan kukkivia alppiruusuja (kaikkiaan 800 lajia!), vierellä harvinaisia puita (240), tuotuja milloin mistäkin päin maailmaa, mm. Neidonhiuspuu Kiinasta. Isäntä esitteli ihmeellistä puutarhaa, jossa huolellisesti laaditut hiekkakäytävät kiemurtelivat kauneuden keskellä, pienet patsaat yllättivät ja penkit ja niityt muodostivat viivähtämään houkuttavia taukopaikkoja.
Takana kahdenkymmenen vuoden työ, istuttelu, hoito ja tutkiskelu sekä matkustelu etsimään esikuvia. Erkki kertoi käyneenä kaikissa Irlannin arboretumeissa ja tulokset näkyivät. Kuvassa puutarhurit Erkki Frick ja Juha Junttu, tunnettu myös rokkarina.Huolestuin ehtiikö Erkki mitään muuta tehdä kuin työskennellä laajassa puutarhassaan, mutta vielä mitä: ensi viikonloppuna hän on järjestämässä Jukolan viestiä Kangasalla – maailman suurinta alansa urheilutapahtumaa. Kyllä jotkut ehtivät ja jaksavat. Pieni ihminen suorastaan masentuu tällaisen toimeliaisuuden äärellä.
Voisiko olla, että saimme sytyttäviä herätteitä retkellämme? Meidänkin vanha huoleton puutarhamme kaipaisi pientä huolenpitoa. Marjaa tosin kannustaa hänen leikkaamansa artikkeli otsikolla: ”Kasvien ystävä jättää pihan hallitusti hoitamatta.” Frickin arboretum kumoaa väitteen murskaavasti. Jospa mekin hiukkasen yrittäisimme… Tämä kesä on rhododendronin loistoaikaa jopa meidän pihassa.
Esittelykierroksen jälkeen ilta jatkui seurustelun ja tarjoilun äärellä, ja eikös asiaan kuulu, että Maila ja Sina esittivät Mustapään runoja pianon säestyksellä. Vieraita eri aloilta koolla kolmisenkymmentä. Yleinen ihastelun kohina säesti esittelyä, tuuban soittoakin kuultiin Frickien jälkeläiseltä.
Muun ohessa tuli puheeksi meille läheisten kesäteatterien tilanne. Aulis Aarnio on pitkän rupeaman jälkeen vetäytynyt Ramppiteatterin vetäjän roolista ja mikä on seuraus – koko teatteri aiotaan lopettaa! Löysimme yhteisiä piirteitä Rampin ja Myllykolun vaiheilta ja surimme kummankin äkillistä alennustilaa. Erkki Frick on toiminut Rampin sponsorina, ja kerran kutsuinkin hänet F. E. Sillanpään Seuran vuosikokoukseen kertomaan markkinoinnin menetelmistään. Harva silloin tuli hänen viisauksiaan kuulemaan, mutta jotain silti kostuimme. Oopperan markkinointikin onnistui täydellisesti.
Voi tietysti olla, että hiljainen välivuosi lataa teatterin uuteen nousuun. Niin kävi 1974, jolloin viimeksi Myllykolu lepäsi. Seuraavana vuonna se kohosi aivan uusiin korkeuksiin näytelmällä Töllinmäen tohtori, jota esitettiin yhteen menoon neljä kesää. Lisäksi vierailtiin Pyynikillä ja tehtiin tv-sovitus. Näytelmä palasi ohjelmistoon taas vuonna 2000. Olisiko kolmannen yrityksen vuoro? Päätimme Auliksen kanssa jatkaa pohdintoja yhteisistä kokemuksista.
Mutta pääasia oli kaikkien aikojen kauneuskokemus Kotihaantien metsikössä ja pellolla, mistä löytyi aina uusia läjeja, joiden nimiä emme koskaan olleet kuulleetkaan. Kullakin on intohimonsa, tässä yksi satoisimpia ja onnellisimpia. Mitä sanoivatkaan vanhat kiinalaiset puutarhanhoidosta ja puun istutuksesta…
11.6. 2019
