Todella toimelias kevättöiden viikko takana Hämeenkyrössä. Paluu Helsinkiin keskelle muita tapahtumia. Kävelen kirkkaassa auringonpaisteessa Albertinkatua, kun tulee soitto ja suruviesti: Anna-Kaisa Hermunen on kuollut.
Kuvat lähtivät kulkemaan, muistui mieleen repäiseviä kohtaamisia tv-studiossa ja Laukaassa Kuusaan kosken partaalla. Hän se räiskyi, en minä. Hänellä oli haltuunsa ottava tyyli. Hän jakeli elämänohjeita, haukkui sopivan määrän julkisuuden henkilöitä ja valitti omaa osaansa. Hän tunsi itsensä syrjään heitetyksi viime vuosina. Yksinäinen hän oli mökissään. Toivottavasti hän näkee iltapäivälehdet ja lööpit pilven reunalle. Viimeinen isku julkisuuteen! Narsisti nousee vielä kerran.
Huokaisin joskus, että taas Hermunen… Nyt jään kaipaamaan hänen päällekäyviä soittojaan. Aina hänellä joku juju oli mielessään. Hän ei hyväksynyt ensin Marjaa, mutta suli pian. Hän saunotti meidät sitten lempeästi pienessä saunassaan hirsimökkinsä maastossa. Aina on haikeaa menettää ystävä, olkoon että tämä oli vähän tikkuinenkin. Ainakin hänessä oli spiritiä vaikka muille jakaa. Outoa sinänsä, että rautaiset osaajat kuten Hermunen ja Taanila oli varaa heittää ulos työstä, jota he intohimoisesti rakastivat.
Ikätoverien kuolintapauksia on ollut jo liikaa, sopisi päättyä kesäksi. Tämä on suurten kuolemien kevät, alkaen Matti Nykäsestä ja Lasse Pöystistä. Persoonallisuuksien osalta maailma tyhjenee. Jäljelle jää onnellisia pintaliitäjiä jos kohta oikeitakin ihmisiä.
Lohdutussanomaa kuultiin sunnuntaina kirkossa, kun Hämeenkyrö sai uuden kirkkoherran. Teologian tohtori Jorma Pitkänen tuntuu miltei liian pätevältä, pitkä komea mies ja saarnasi hyvin. Ehkä hän tuli odottelemaan piispan paikkaa, kun Matti Repo jää eläkkeelle. Kirkossa oli väkeä melkein yhtä paljon kuin Waltteri Torikan konserteissa. Katselmus vuosikymmenten taakse, tervaskannot paikalla Hannu Lehtipuusta ja Tuomo Linnainmaasta alkaen.
Samassa kirkossa minutkin vihittiin ensi kerran yli 40 vuotta sitten, ja seillä vaimoni siunattiin viimeiselle matkalle. Kuinka monet hautajaiset senkin jälkeen. Viimeksi saateltiin kulttuuriaktivisti Anja Aarniota Kangasalla, eikä loppua näy.
Helsingissä on ihana kevät, sitä silmäilin, kun istahdin Strindbergin terassille lasilliselle. Silti valmistelemme pientä kevätmatkaa Prahaan, siitä myöhemmin.
15.5. 2019