Marski lumipuvussa, kuninkaana kukkulalla.
Sanoin esitelmäni aluksi, että täällä Mikkelissä Ilmari Kianto vietti elämänsä tuskallisimmat kuukaudet. Hänet tuotiin tänne Raahesta Mäntyharjun kautta kuulusteltavaksi ja tutkintovankeuteen. Syyte koski maanpetosta, joka lieveni sotapetoksen yritykseksi. Mikkelin lääninvankilassa hän kärvisteli talvisodan sankarilliset päivät.
Hänen mielenkarvauttaan korvensi lisäksi se, että samaan aikaan hänen kadehtimansa kollega F. E. Sillanpää juhli Tukholmassa Nobel-palkintoaan. Tasan eivät käyneet onnen lahjat! Kianto sai puolen vuoden kuritushuonetuomion, syynä se ajattelematon ja kohtalokas sikaarilaatikon kansikirjoitus.
Esitelmöin Mikkelin kesäyliopistossa, jonka luentosarja näyttää kovatasoiselta. Jälkeeni tulossa mm. Helena Petäistö, Helena Ruuska ja Irja Askola. Mikkelin Akatemia on pitkään tuonut huippuluennoitsijoita kaupunkiin. Akateeminen hehku virkistää kaupungin hengenelämää, myönsi rehtori Anne Havukainen. Järjestelyt siellä ovat priimaluokkaa, auditorio täynnä ja tunnelma aktiivinen.
Marja oli matkassa mukana, koska halusi tavata sukulaisensa, kirjastonhoitaja Tarja Asikaisen. Tutustuimme hienoon kirjastoon, lounastimme mainiossa Holvissa Mikkelin Teatterissa, mistä minulla on paljon muistoja vuosilta, jolloin hyvä ystäväni Markku Kontro johti teatteria. Oi niitäkin aikoja. Esitelmäni jälkeen vapauduimme Tarjan kanssa Vino-nimisessä viini ja pizzapaikassa, sekin erinomainen. Tervehdimme myös Otto Mannista (kuvassa).Mikkeli näytti parhaat puolensa. Lunta oli valtavasti, miestä korkeampia kinoksia ja patsaat lumihuppuisia. Hauska oli dallata vanhassa päämajakaupungissa. Junassa luin uutta IL-Historialehteä Marskin päämaja, joka yllätti tasollaan. Kiinnostavia artikkeleita, joita etupäässä Jyrki Vesikansa ja Jukka Halonen ovat tehtailleet, lisäksi ennen julkaisematonta valokuva-aineistoa. Siinä matka hurahti mennen tullen.
Mikkelin kirjastossa sattui käsiin uusi Parnasso, jota posti ei vielä ole kantanut meille kotiin. Eeva Kilpi mietteliäänä kannessa. Selailu tuotti yllätyksen: aukeaman arvostelu Suomussalmen sulttaanista, kirjoittanut Jani Saxell ja hyvin onkin kirjoittanut, oivaltavasti ja perehtyneesti. Tällaisia palkintoja joskus tipahtelee. Mieliala koheni entisestään juuri ennen esitelmää.
Toisaalta mieli synkkeni, kun silmäilin vanhaa maineikasta Kalevaa torin laidalla. Miksi klassinen hotelli on rumennettu valtavilla SOKOS-mainoksilla eikä Kalevan historiallisesta nimestä enää jälkeäkään. Tarja sanoi Sokoksen hallitsevan kaupunkia, arveli että kirjastostakin tulee pian Skirjasto. On sentään Mannerheimin klubin sivuovi jäljellä ja siellä kaiketi kabinetti, missä Timo Närhinsalo on pitänyt kuuluja Marski-esityksiään. Sekin show kannattaisi joskus kokea.
Tällainen osapuilleen oli matkamme Mikkeliin, mistä tyytyväisin mielin kotiin kolkuttelimme eikä junatkaan paljon myöhästelleet. Oli vielä ennen lähtöä kurkattava Mannerheimin salonkivaunuun. Se on auki kerran vuodessa!
