Kuutamokävelyllä, kohta se punertuu.

Kunnon vanhan ajan railakas talvi! Mahtaa Pentti Linkolakin nauttia sikäli kuin pystyy maailmantuskassaan. Olen kuvitellut, miltä mahtaa hänestä tuntua nykyinen ilmastokeskustelu, joka on pelkkää pintanäpertelyä hänen radikaalien vaatimustensa rinnalla. Ei tarvita paljon kuvitteluakaan.

Poliitikko ei voi eikä hänen kannata olla rehellinen. Ajatelkaa Sanna Marinia, joka ei sanojensa mukaan ajattele hetkeäkään mahdollisuuksiaan Antti Rinteen tulevana haastajana. Mitään muuta hän tuskin ajatteleekaan päivin öin. Tietysti myös puolueen johtamista voittoon, joka on sama asia.

Näitä en kyllä mieti minäkään täällä uljaiden hankien keskellä. Hiihto sujuu, kun muistaa Hellaakosken säkeet: Tietä käyden tien on vanki / vapaa on vain umpihanki. Totta puhuen Järvelin on tehnyt hyvät ladut Kierikkalan pelloille, sinne vaan.

Jotkut asiat sujuvat täällä.  Eilen kävin verikokeessa, aamiaisella ja parturissa kirkolla, kaikki puolessatoista tunnissa. Palvelu kaikkialla mitä ystävällisintä. Kunpa eivät sotkisi tätä sujuvuutta sotehärveleillään.

On myös takkuuntuvia asioita. Verkkopankkitunnukset lukkiutuivat. Keskustelu Nordean idioottimaisen robottivastaajan kanssa ei johtanut mihinkään. Kärsivällinen jonotus ja odotus tuotti pelastavan tuloksen eli ilmielvän Bettinan yhteyden päähän. Hänen neuvojaan tunnollisesti noudattamalla pystyin päivittämään tämän verkkopalvelun. Hurraa. Onkohan nämä päivitykset keksitty asiakkaiden kiusaksi vaiko virkistykseksi? Saamme vähän ajankulua, aivojumppaa ja kestävyyttä kohdata uusia vastoinkäymisiä.

Marja nautiskelee pääkaupungin elämäniloista, mutta seurakseni tänne maalle saapuivat iloiset tyttäret suksineen. Kreivin aikaan tulivat. Ei voisi toivoa suurenmoisempia talvikelejä nyt kun pakkasetkin vähän hellittivät. Ymmärrän Pekka Halosta: nämä lumiset kuuset suorastaan huutavat maalaria puoleensa.

Matti Kassilan elokuvia on tullut kerratuksi päivisin, tyylilajit hänellä vaihtelevat. Samalla valmistaudun perjantain Risto Jarva -seminaariin uudessa Reginassa siellä Oodin onkaloissa. Esitelmöin Mika Waltarin kirjoittamista ja hänen teoksistaan sovitetuista elokuvista, joita on yhteensä 37! Se jo olisi yhden miehen elämäntyö. Waltarille sivuharrastus.

Tänä iltana keskitymme taas Bergmaniin. Teema tekee suuria palveluksia, tuo eokuvateatterin meidän pirttiin. Sitten on se loputon valikoima kaiken maailman kanavilla. Tosin vaativa harrastaja katsoo leffat vain valkokankaalta.

Mihail Bulgakov on loistava kirjailija, mutta Valkokaarti on liian levoton, sirpaleinen, liikkuva sisällissodan sekavuuden kuvaus. Rauhassa lukemalla se voi jäsentyä paremmin. Paikoin hienoja Kiovan kuvauksia, siellä historia toistaa itseään. Miten viiltävän rauhallisesti Solzhenitsyn kuljettaa lukijaa vaikkapa Syöpäosastoon ja avaa samalla suuren allegorian koko sairastuneesta yhteiskunnasta. Hyytävää, valaisevaa, pelottavaa luettavaa. Odotuslistalla pino Jalosta, Kinnusta, Ollikaista, Hurmetta etc. Hotakaisen uusimman on lukenut parisataatuhatta suomalaista, enemmänkin, mutta minä en. Lukeminen kannattaa edelleen.

23.1. 2019