Luin aattoaamuna vielä rauhassa Kuuselan spektaakkelin eilisestä Aamulehdestä. Sehän osoittaa kirjojeni huomattavaa tuntemusta. Matin on täytynyt käydä niitä suorastaan uudestaan läpi ainakin osiltaan. Kyllä siinä yksi syksy hujahtaa, eikä siis ihme, että juttu venyi yhdenteentoista hetkeen. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Syntyi eräänlainen synteesi tähän asti julkaistuista – tosin mukana vain puolet kaikkiaan kymmenestä elämäkerrastani. Vielä olisi    ollut ainesta Paavolaisesta,  Erkosta ja ennen muuta Aila Meriluodosta. Nainen subjektina jäi puuttumaan! Vain Minna C siellä sivullisena pärmänttää.

Mutta hyvä näin. Vain yhden virheen huomasin: Sillanpää ja Waltari olivat vuorollaan hoidettavana Kammiossa, eivät Lapinlahdessa. Ja tarkkaan ottaen tämä naiskysymys ei nyt hallitse kirjojani niin läpikotaisin kuin niitä lukematon voisi jutusta päätellä. Mutta mukanahan se on, ei voi kieltää. Ja nyt voin sitten tämän aiheen heittää ennen kuin lukija vallan herpaantuu.

Nyt laskeudutaan vähitellen joulurauhaan. Valkea on maa, himmeä on taivas, hiiskumaton hiljaisuus pihamaalla. Ensivierailun teki pihalle harmaapäätikka, Marja innoissaan! Lisää jouluväkeä odotellaan, kohta ekumeeninen hartaus jo alkaakin. Olkoon tämä pikku-Vilho joulun poikana tuossa ihmettelemässä enkeleitä ja joulun valoa. Sen myötä toivotan, myötäelämisestä kiittäen, kaikille vakituisille ja satunnaisille lukijoilleni

OIKEIN HYVÄÄ JA ARMORIKASTA JOULUA !