Tulihan se sieltä, totta vieköön. Tauno talsi aamulla postilaatikolta ovelan näköisenä: ”Nys siä on… nys siä on juttua…”

Kun tässä aikani ruinailin ja murehtelin, niin Aamulehti näytti kyntensä. Ei tullut kritiikkiä Kianto-kirjasta – tuli korkean tason taivaallinen essee koko kirjanivaskastani.

Matti Kuusela on veijari ja virtuoosi, joka löytää aina uudet ja yllättävät näkökulmat. Se että hän keksii käyttää naistenmiesten näkökulmaa kirjailijaelämäkerroistani, ei sinällään ole yllättävää, mutta toteutus sitäkin osuvampi ja hauskempi. Uskon että tällaista luetaan mieluummin kuin perinteistä ja asiallista kirja-arvostelua. Joten kiitos olkoon sinun, Matti!

Matti-kopla kunnostautui muutenkin. Matti Pulkkinen tekaisi ensimmäisen esittelyn kirjastani, Matti Mäkelä parhaan kritiikin Hesariin ja Matti Kuusela tämän raisun huipennuksen. (Yksi Matti siellä Aamulehdessä veistelee edelleen omia vitsejään, terveisiä Unholaan.)

Joten nyt annetaan sen Iki-Kiannon olla ja kiehua omissa liemissään, eikös joo. Onhan tässä äijästä jo mesottukin kylliksi saakka. Lukekaa kirja niin näette mistä on kysymys. Vaikka olisihan Ikin ja Eemelin suhteista ja kilvoittelusta, kateudesta ja ristikkäisistä kohtaloista paljonkin kertoiltavaa. Veikot tuossa yllä, toinen kunniamerkeissään, toinen puhtaassa paljaudessaan.

Matti K panee fantasiassaan Sillanpään arvioimaan minua, ja luonnehdinta osuu mielestäni napakymppiin. Kun Leino ihmettelee siellä taivaallisessa KKNM-seurassa ( koolla siisKaikkein Kovimmat Naisten Miehet: Aho, Leino, Sillanpää, Waltari ja Kianto), luuleeko tämä Rajalakin olevansa jonkunmoinen naistenmies kun meistä kirjoittelee, niin Sillanpää vastaa: ”Veikkaisin että kovin on siveä ja vaatimaton, sellainen tunnontarkka tutkija, naisten suhteen vielä ujo poikanen.” – Just niin, laittamaton lausunto, dix points.

Mistäs mä nyt kirjoittaisin, kun tämäkin on poissa päiväjärjestyksestä. Kertoisinko että kävelin täydenkuun alla narskuvassa pakkasillassa Sikomäen laelle ja ihailin aukeavaa järvinäkymää. Joulurauhaa siellä julistettiin Katariina Pylsyn ja perheensä voimin, mutta ihan julistamattakin se lepäsi siinä silmäimme alla. Aivan taivaallinen tunnelma.

Ja kertoisinko että hain meidän tytöt Ainon ja Heidin kirkolta linjavaunusta ja ajelimme tänne Viehätykseen, kuumensimme glühweinit ja minä maistelin ylikypsäksi taas kärähtänyttä kinkkua ja ajattelin: tämän autuaammaksi ei voi elämä enää muuttua. Huomenna tulevat Sallan joukot ja Tapanina Vilho poika, ja pääsen laskemaan lasteni päät. Hengissä kaikki ja hyvissä voimissa. Voinko joululta enää enempää pyytää.

23.12. 2018