Mikä siis on Joosepin tärräys? Se koostuu lakka- ja karpalolikööristä sekä katajanmarjaviinasta, joksi kelpaa gini. Autenttinen resepti on kuulemma saatu Raija-Liisa Kiannolta. Olikohan Ryysyrannan Joosepilla koskaan ollut varaa tällaisiin aineksiin? Rohkenen epäillä.
Mutta juoma tehoaa ja tärähtää päähän, sen saatoimme todistaa SKS:n kirjaillassa eilen. Ritarihuoneen arvokkaisiin tiloihin oli sijoitettu eräänlainen Kianto-henkinen piilokapakka, missä tarjoilu tapahtui. Kuvassa kustannusyhtiön toimeliaat naiset Katri Maasalo ja Eija Hukka luomuksensa äärellä. Ilahduttavasti kustantaja näinkin muisti kirjaa, jota on jo kohtuullisesti myyty ja jonka yllättävän moni on jopa lukenut. Aina on hauska saada kiittäviä palautteita.
SKS tuntuu muutenkin olevan myötätuulessa. Tero Norkolan mukaan myyntitavoite on kaksinkertaistunut, ja kiinnostavia nimikkeitä on useita. Hurjimman laajentumisen jälkeen on palattu lähemmäs normaalimittoja, jolloin jotkut alat kuten elokuva ovat vähentyneet. Nyt saimme mukaamme Helsingin henget –nimisen opuksen, joka johdattaa aaveiden pääkaupunkiin, tekijöinä Vanessa Kairulahti ja Karoliina Kouvola. Hyytäviä tarinoita Helsingin henkimaailmasta.
Voisi ryhtyä lukemaan uusia kirjoja ja aloittaa vaikka Eva Turusen eilen palkitusta novellikokoelmasta. Arkkitehti on syntyjään tamperelainen ja harrastaa näköjään absurdia huumoria. Tuntuu virkistävältä ahdistavassa nykykirjallisuudessa, josta minulla tosin on vain kapea käsitys. Minkähän vaikutuksen tekisi Katja Ketun fintiaanijuttu? Tietopuolella on ennen pitkää tutkittava ainakin se Helena Ruuskan Simberg. Ruotsinkieliset naistaiteilijat ovat nyt huudossa, kuten Södergran ja Schjerfbeck.
Nähdyistä elokuvista mainittakoon puolalainen Cold War, ohjaajana Pawel Pawlikowski, jonka edellinen leffa Ida teki voimakkaan vaikutuksen. Pawlikowski on suvereeni puolalaisen ankeuden kuvaaja, samoin kommunistisen ilmapiirin kolkko ilmentäjä. Hänen kuvaamansa kylämaisema on selvää ryysyrantaa sekin, mutta mitä lauluja sieltä nouseekaan! Taide voittaa pahimmat vaikeudet, kunnes se valjastetaan poliittisen eliitin ohjaksiin, saa kunniaa ja näkyvyyttä, mutta menettää sielunsa. Omalaatuisen väkevä rakkaustarina pitää pihdeissään halki monien käänteiden, kunnes loppu on – enpä sanokaan millainen. Käykää todistamassa.
Tänään juhlivat Filmihullu ja Risto Jarva -seura, joten elokuvallinen ilta edessä. Syksyn sosiaalinen elämä tiivistyy joulua kohden. Helsingin tarjonta on jo ylitse pursuavaa, ja joskus sitä muistaa haikeana, kuinka suuria elämyksiä tarjoutui niinä vuosina, jolloin jokainen laadukas uutuus (kirja, elokuva, näytelmä) oli pieni ihme eikä valikoimaa liiemmältä levitetty. Kun taiteen vaikutusvoima katoaa, kuten Cold Warissa, ihmisten elämä suistuu raiteiltaan. Se on kaiketi tämän hienon elokuvan sanoma.
Sama katkos tapahtui Kiannon kohdalla pian Ryysyrannan Joosepin jälkeen. Uusia merkkiteoksia ei enää syntynyt, ja elämä kolisteli vähän miten sattui – no eteenpäin kuitenkin. Kiannolla oli voimaa saatella kirjailijakuvansa esille silloinkin, kun kirjojen sisältö oli jo toistoa ja luova kipinä sammunut. Pääasia että maine pysyi. Vähän samaa oli Sillanpäässä, mutta loivemmin, maltillisemmin, sanoisinko sovinnollisin taatamaisin sävytyksin
15.11. 2018
PS Pahoittelen että yhteys blogeista puhelimiin ym. vempaimiin välillä katkesi, vaan senpä on neuvokas operaattori taas yhdistänyt.