Odotettu kirja, Pekka Tarkan muistelmat ilmestyi. Sen nimeä tekijä avasi, kuten sanotaan, julkistamistilaisuudessa Otavalla ja lähemmin vielä esipuheessa. Kuka kehtaa tunnustautua Onnen Pekaksi tänä aikana? Kyseessä onkin vanha aihe eli toistuva topos pohjoismaisessa kirjallisuudessa. Se tulee vastaan H. C. Andersenilla, August Strindbergillä ja muilla, lopulta myös Pekan tutkimuskohteella Joel Lehtosella. Kirjallisten esikuvien lisäksi Pekka tunnusti myös eläneensä sotavuosien jälkeen onnen aikaa, miltei belle époquen veroista. Jo 70 vuotta rauhan aikaa, jota vain paikalliset konfliktit ovat puhkoneet.

Otavalla käytiin keskustelua muun muassa muistelmien lajityypistä. Se tuntuisi asettuvan jonnekin fiktion ja tietokirjallisuuden rajamaille, kuitenkin tekijän todistuksen mukaan sisältäen etupäässä todellisia ja dokumentoituja tapahtumia. Heikki A. Reenpää muistutti vahvistuvasta trendistä englanninkielisessä kirjallisuudessa: kirjoittajat yhdistelevät yhä rohkeammin todellisia ja keksittyjä tapahtumia. Reenpään mukaan tämä olisi meilläkin suositeltava suunta, joka lisäisi kirjojen kiinnostavuutta.

Alkusivujen lehteily Tarkan kirjassa osoittaa, että se kerronnaltaan täyttää hyvän kaunokirjallisuuden kvaliteetit samalla kun perusta näkyy olevan hyvinkin tarkkaan tutkittua sukuhistoriaa.  Tarkan ei tarvitse keksiä saadakseen lisää mielenkiintoa, veto nousee 30-luvun ja sotavuosien tapauksista ja hahmoista sekä pienen pojan autenttisen tuntuisista elämyksistä. Yksityiskohtiin mieltynyt kertoja lupaa jatkossa lisää nautinnollisia lukuhetkiä.

Muuten Otavalla puhuttiin paljon mediasta, lehdistön nykytilasta ja televisiostakin. Onko tv siirtynyt yhä täydellisemmin fiktion puolelle, kuten Tarkka väitti, vai nousevatko tositv:n tuotteet suoraan ympäröivästä todellisuudesta, kuten Heikki Hellman uskoi? Kysymys jäi toistaiseksi auki!

Tapasin vanhoja opiskelukavereita, meitä Pekan oppilaita kirjallisuuden praktikumeista oli paikalla useita (Vesa, Markku, Anja, Jussi, Pekka P). Opimme analysoimaan, kirjoittamaan kirjoista ja saimme julkaisukanavia. Joitain lisiä näistäkin tulee Pekan muistelmissa, vaikka yliopisto jää siinä sivuraiteeksi. Lisäksi paikalla oli Pekan sukua, lapsia, vaimoja, ystäviä, työtovereita. Pentti Linkolakin tuli kulkuvaikeuksien takaa. Muistojen ja kohtaamisten iltapäivä.

On ensin saatava alta pois Lasse Lehtisen vankka opus, jossa huvitti loppupuolen kuvaus hänen Lontoon lähetystöajoistaan 1980-luvulla. Olin samaan aikaan opettamassa Lontoon yliopistossa, muutamia kertoja kohtasimme ja istuimme paikallisissa pubeissa. Asuinkin Lassen ja Eiran hienossa kolmikerroksisessa asunnossa talon vahtina, kun herrasväki lomaili Afrikassa. Lasse kävi esimiehensä Ilkka Pastisen kanssa kerran Michael Branchin laitoksella Kalevala-seminaarissa. (Michael esiintyy tietysti myös  Pekan muistelmissa, hänkin Lontoon ylioipiston kävijöitä. ”Susikoirapubi” yliopiston nurkalla tuli meille tutuksi, lisäksi yliopistossa oli oma baari täysillä oikeuksilla.)

Kun Lasse kertoo naapuristaan Mr Milleristä, joka lupasi auttaa häntä perheineen loikkaamaan rautaesiripun takaa Englantiin nyt kun oli hyvä tilaisuus, muistin oman vastaavan kokemuksen. Myös minun vuokraemäntäni Mrs Sorica McLaglin ihmetteli, kun koko perheeni tuli Lontooseen käymään pääsiäisenä, miksi emme saman tien jää maahan. Olihan siellä Suomen nurkilla juuri tapahtunut Tšernobylin pamaus ja venäläinen ohjuskin oli lentänyt Inarinjärveen. Romaniasta itse Englantiin sodan aikana loikannut Mrs oli Thatcherin kova kannattaja eikä uskonut Suomesta mitään hyvää. Elettiin vuotta 1986.

Lasse kertoo sitten hyviä esimerkkejä Suomi-kuvan kirkastamisyrityksistä noina aikoina. Eipä paljon edistytty, maanpuolustuskysymyksissä sentään saatiin vähän informaatiota epäilijöille. Uutta minulle Lassen kirjassa on Mauno Koiviston pitkät neuvostosuhteet, joten ei Kekkos-kirja jää vain vanhan virkistämiseen. Tamminiemen pesänjakajien henkilökuvat tulevat taas esiin hiukan rikastuen. Miten estoiselta, tuskaiselta ja rajoittuneelta silloinen politiikka näyttääkään! Ja silti me elimme iloista ja toivontäyteistä nuoruutta Kekkosen auringon laskiessa ja innostuimme uudesta ajasta Koiviston myötä kuten Lassekin. Nyt näen kirjasta, ettei se niin uusi ollutkaan, vanhan varaan paljolti myös Koiviston toimesta perustettiin.

Mikä paremmin varustaisi syksyn tuiskeeseen ja tuleviin rähinöihin kuin hyvät muistelmat!

6.9. 2018