Meitä näinä päivinä syntyneitä on paljon, Sauli Niinistöstä ruveten. Anna Ζigure (hattu päähän zetalle) täytti lauantaina, Sinikka Sokka ja Katariina Pylsy tänään. Prikulleen ikätoverini on Maimu Berg Virossa. Ja vielä tulossa Kekkosen, Sillanpään, Waltarin ja Saarikoskenkin syntymäpäivät, muista puhumatta.
Tuntuu aika leppeältä täyttää 73. Yhteen laskien täysi kymppi. Kianto-kirjassa on sivuja 525, yhteennlaskien täysi tusina. Tämmöisillä huvitan itseäni.
Lauantaina kuljeskelin hautausmaalla, vein ruusun Elinalle ja johdattelin noin sataa henkilöä vuoden 1918 muistoihin, sen vuoden uhrien hautakiville. Matti Lähteenmäki alusti Kappelissa, tilaisuuden järjesti Hämeenkyrö-seura. Joka kivellä olisi ollut enemmänkin kerrottavaa, vähintään se puolituntinen, minkä mainio ”Kiveen veistetyt” radiossa täyttää.
Näin olen suorittanut osuuteni kapinavuoden muisteluissa, alkaen Ikaalisten seminaarista ja Kalmaan pihassa esitetystä näytelmästä ja nyt täällä hautausmaalla. (Kuvassa nimismies Väinö Nyströmin ja poikansa Laurin haudalla.) Paikallisissa aiheissa pysytellen, mutta nehän juuri ihmisiä eniten kiinnostavat. Tämmöisen lenkin voisi tehdä ihan kirjallisena ja pistää jatkuvaan jakeluun.
Venetsialaisia vietimme savusaunalla pehmeästi pimenevässä illassa, aivan tyyntä ja hiljaista. Kerääntyneen risukokon poltimme, se oli muutamaa rakettia lukuunottamatta ainoa tulenlieska näillä rannoilla. Kipunat loistavat kirkkaammin kuin juhannuksena. Kesää vähitellen hyvästelemme, vaikka sehän jatkuu jatkumistaan.
Toivorikas poikani kävi lounaalla tyttöystävänsä kanssa, keräsin korillisen kantarelleja ja siitä juhla-ateria alkoi koostua. Sieniä alkaa nousta toisin kuin uumoiltiin. Rock-keikkaa Vilholla puskee ja lehtityötä myöskin sekä tiedotusalan vaihtuvia tehtäviä. Pätkätyöt pitävät tätäkin poikaa hyvin hengissä. Mari kontrolloi Valkeakosken kaupungin taloutta.
Minun pitäisi kai miettiä tulevia töitä minunkin, mutta taidan pitää tämän viikon vapaata. Markku Envall käski levätä, tottelen vuotta vanhempaa kollegaa. Ei nyt liikahda suurempia aatoksia muutenkaan päässä. Kunnes on ihan pakko ryhtyä taas johonkin. Marja antoi lahjaksi pöytälampun, se valaiskoon tulevia hommia syksyn pimetessä. ”Mehr Licht”, lausui Goethe, joka muuten syntyi 28.8.
Oli miten oli, elokuu on kuukauteni ja tämä kuun loppu vuoden ihaninta aikaa. Siitä nautittava täysin siemauksin. Ihmeellistä että näinkin hyvin on käynyt ja tässä vielä terveenä saan jotakin taiteilla. Kopaus puuhun, katse sappien saartamaan kuuhun.
27.8. 2018