Presidentti Sauli Niinistö täyttää tänään 70 vuotta. Hän on minua jonkun vuoden nuorempi, mikä tuntuu aika ihmeelliseltä. Kiitoksia, kehuja, onnitteluja satelee. Niinistön suosio on niin suuri, että se saattaa sapettaa kriittisen median edustajia. Kohta tilannetta vertaillaan taas Pohjois-Korean lukuihin, Kansakunta ei saisi oilla näin yksituumainen eikä varsinkaan johtajaansa näin tyytyväinen.
Mistä saataisiin lisää demokraattista eripuraa? Jotta emme joutuisi häpeään läntisten kansojen joukossa. Eiköhän syksy tuo joitain sytykkeitä tullessaan.´Se sotekin pitäisi kuulemma viimein soutaa maaliin. Joskus tulee mieleen Milos Formanin elokuva Palaa palaa! Pienten asioiden kanssa ährätään, kun suuret voivat olla ihan metsässä. Niinistö vastasi tärkeilijöille nokkelasti Lauri Pohjanpään runolla. Meillä Marja osaa sen vanhastaan ulkoa (kuten rajattoman määrän muita runoja ja lauluja, hyvä taito sekin).
Rentouduimme retkellä Pirunvuorella ja punttusaunassa Sinan luona Nokian Pihkatapissa. Kianto on jo tukevasti painossa, nyt on varaa irrotella. Ja koska ei olisi? Kahdeksan hengen seurueella syötiin, ryystettiin ja railakoitiin päivän kysymyksistä. On sanottava, että henkisen ilmapiirin jatkuvasti kiristyessä on suuri ilo kohdata elämää kokeneita, suorasukaisia ja rämäkästi totuuksia laukovia naisia. Siinä miehelle jää ihmeesti huojentuvan kuuntelijan osa.
Edessä venetsialainen yö, sauna taas lämpimäksi ja tulia rannoille. Upean kesän viimeiset ilonpurkaukset. Suomi ansaitsi etelämaisen suven. Kohta se jää kultaisiin muistoihin kuin ne 1930-luvun kuuluisat kesät.
Lämpimät onnentoivotukset Sauli Niinistölle ja koko perheelle. Puheet valtaoikeuksien ylityksistä ovat hyttysen surinaa korvissamme. Suuri osa kansasta haluaisi lisää valtaoikeuksia presidentille. Mutta kuten Niinistö näkyy itse yli parikymmentä vuotta sitten kirjoittaneen, karismaattinen presidentti voi toimia valtuuksia kyselemättä. Tässä ollaan, vaikka Jari Ehrnroothin kaltaiset yltiödemokraattiset älyköt vaativat presidentin riisumista kaikesta mahdollisesta vallasta. Mitä virkaa olisi seremoniallisella nauhojen leikkaajalla? Raskassoutuinen sote on hyvä esimerkki demokraattisen systeemin tehokkuudesta.
Paradoksi onkin siinä, että valtaa on oltu vaatimassa kansalle, joka itse samaan aikaa haluaa sysätä sitä vahvalle johtajalle. Kun valta kumotaan, kenellä se silloin on, kyseli jo Paavo Haavikko.
Risto Uimonen toistaa kirjassaan vanhan totuuden: meillä on ollut hyvä herraonni. Mieltäni lämmittää erityisesti, että tasavallan huipulla on kirjallisesti aktiivinen ja sivistynyt pariskunta. He säteilevät alaspäin aivan samoin kuin Kimi Räikkönen, joka Kari Hotakaisen kirjan kautta tahtomattaankin tulee innostaneeksi tuhansia poikia ja miehiä lukemaan. Sehän on pelkästään hyvä asia.
Ja onhan tuo isän onni yllä kuvassa aivan hykerryttävä, tarttuvaa laatua.
24.8. 2018