Juhlinta huipussaan. Yksitoista vuotta yhtämittaista onnea! Teräshäät kuulemma. Kestävyyttä siis löytyy.

Marja sai valmiin aamukahvipöydän sekä pieniä lahjuksia ynnä vapautuneen miehen, joka menneen viikon hulinoitten keskellä teki viimeiset tarkistukset kirjaan. Nytkö alkaisi loma?

Matti Pulkkinen oli ystävällisesti järjestänyt juhlat meidän puolesta, ei tarvinnut vaivautua. Tosin hän täytti itse 55 vuotta, onhan se merkittävä ja juhlimisen arvoinen kääntöpaalu. Satakunta vierasta kokoontui Pajasaareen Tampereelle pursiseuran majaan. Hienot hirsiseinät siellä ja tilavat salit. Meidän pöydässä Maila säesti laulajaa, Sina esitti Daudet’n kertomuksen ja minä pidin pyydetyn juhlapuheen sankarille – kaikki hyvällä menestyksellä. Otin puheessani esiin kolme teemaa: 1) Maakunnan Matti kirjoittajana 2) miehen yleinen vaikeus ylittää 55 vuoden vesieste ja 3) Pirkanmaan loistava tulevaisuus. Ennustin sille vähittäistä itsenäistymistä Katalonian tapaan. Hain tukea tuntemiltani kirjailijoilta, joiden avulla valaisin Matin syvää henkilökuvaa maakunnallisena vaikuttajana.

Oli nostalgista musiikkia, esittäjinä Eila Pienimäki, Pasi Kaunisto ja Petri Laaksonen. Sekä puheenvuoroja muitakin. Marja säteili kauniina ja sai kehuja. Tarjoilu oli paitsi ylenpalttista myös tyylikästä. Pidot sen kuin paranivat, kun päästiin pöydästä tanssiin. Yllätysnumero: hääpäivämme kunniaksi meille lahjoitettiin Elina Kujansuun hieno – lehmätaulu! Tuolla se komeilee ruokasalin seinällä ja tuijottaa meitä lempein kostein silmin. Siitä onkin aikaa, kun vielä Ylivakerin lehmät tallustelivat laitumella työhuoneeni ikkunan alla.

Ainoa tappio: emme nähneet, kuinka Englanti kukisti Ruotsin, mutta sen sijaan kotimatkalla näimme kännykästä Kroatian ja Venäjän dramaattisen rankkarikisan. Suosikkini Kroatia pysyy mukana!

Pientä lepäilyä sunnuntaina, kunnes teimme päiväkävelyn Töllinmäkeen. Hannu Mäkelä piti Eino Leinosta hyvän, arvatenkin saman esitelmän kuin juhlapäivänä Kajaanissa, asiallisen ja melankolisen. 140-vuotiasta Leinoa on muistettu, meilläkin liputettiin ja lausuttiin. Mäkelä ei tietenkään maininnut uudempaa Leino- kirjaa, suomalaiseen tyyliin kuuluu reviirin varjelu. Teimme taannoin poikkeuksen Hannu K. Riikosen kanssa, jopa illastimme keväällä yhdessä rouvinemme, vaikka olimme kumpikin kirjoittaneet kirjan samana vuonna Olavi Paavolaisesta. Vuorovaikutusta voi esiintyä jopa tutkijoiden kesken.

Töllinmäessä laulettiin ja lausuttiin Leinoa ja kuultiin kertaavaa perusopetusta Sillanpäästä ja tästä töllistä, joka nyt odottaa kipeästi pärekaton uusimista. Täyteläinen ohjelma keräsi taas pihan täyteen kuulijoita.

Voitte arvata, että sauna ja vilvoittava järvi maistuivat tämänkin viikonloppurevohkan jälkeen.

8.7.2018