Siinä matemaatikko, sivistyshistorioitsija, kulttuurikulkuri keskellä sillanpääläistä maisemaa. Portillemme ilmaantui kahden tutkinnon tohtori Osmo Pekonen omassa persoonassaan pientä Jopoa taluttaen. Ikaalisten Kylpylästä hän lähti ja tänne saakka täysissä voimissa ehti.
On ennenkin ilmennyt, että Don Osmo on paitsi maailmanmies, himopyöräilijä, myös F. E. Sillanpään taiteen suuri ymmärtäjä ja ihailija. Hän on kirjoittanut ylioppilasaineen Hurskaasta kurjuudesta huippupistein (99/100). Luettuaan nuorena Ihmiset suviyössä hän hullaantui kirjoittamaan elämänsä parhaita rakkauskirjeitä. Ennen tätä toivioretkeään hän kertasi sekä Sillanpäätä että minun yksiosaista elämäkertaani kirjailijasta (SKS 2015).
Joimme Marjan tarjoilemat tulokahvit, päivitimme kuulumisia ja lähdimme yhdessä kiertämään talonpojan lenkkiä. Esittelin Ylivakerin eli Kamraatin sekä Mäkelän eli Kulmalan, jonka tontilla ei tosin ole enää päärakennusta, vain luhti ja navetta. Se oli Sillanpään Eemelin mummula ja siinä syntyi ja kasvoi myös minun isoäitini Suoma Mäkelä. Hänellä oli kuusi sisarta, Eemelin serkkuja kaikki. Yhtä heistä, Hulda Haavistoa, olen vastikään muistellut paikallislehdessämme UutisOivassa.
Sitten hurautimme kylätietä Ala-Vakerin pihaan, missä isäntä Veikko Mustonen esitteli pihapirttiään. Sen paikalla, vanhassa rakennuksessa, syntyi aikanaan Hurskas kurjuus. Siinä pihalla jalansijoillamme Sillanpään nuori pari ja esikoisensa Saara seisoivat kevätyönä 1918 valmiina lähtemään metsään pakoon, kun Mannanmäestä purkautuvien punaisten terrotiteoista kuului tietoja. Laitilan isäntä Eero Koskimies oli ammuttu ranta-ahteeseen sillan kupeelle. Aamun koittaessa nähtiin pellon yli hiihtäviä miehiä kuusenhavut karvalakeissa. Pelastus valkoisten hahmossa! Kirjailijaperhe perui pakomatkan.
Veikko kehuskeli kalansaaliitaan niin kuin kyröläinen isäntä ainakin. Muistutin myös, että hän oli Eemelinä Myllykolun ensimmäisenä kesänä 1972 ja on esiintynyt näyttämöllä myöhemminkin. Olimme sillanpääläisten perinteiden tihentämällä pihamaalla, jännevälejä sadan vuoden ajalta.
Jatkoimme lenkkiä Kaupin ja Simunan vastakkaisten porttien ohi, käännyimme Sillanpääntielle ja näytin Osmolle entisen punakaartin esikunnan paikan kuusiaidan takana. Linnen esikunta on Sillanpään romaanissa Rinnen esikunta. Tuolla kapean salmen takana on se kohta, mihin Laitilan isäntä ammuttiin. Tapaus on kuvattuna romaanissa Paitulan herran murhana. Siitähän Toivolan Juha syyttömänä tuomitaan ja ammutaan joukkohautaan.
Jatkoimme vaellusta ja poikkesimme Saavutukseen, missä Sani ja Otto Kuitunen ottivat meidät rennon ystävällisesti vastaan ja saimme kierrellä Sillanpän huvilassa, alakerran pirtissä ja yläkerran työhuoneessa. Osmo tutki Sillanpään kunniatohtorin diplomia ja Nobel-aiheisia julkaisuja. Hyllyssä komeilevat myös Strindbergin kootut, Samlade skrifter, muistaakseni 36 osaa.
Sulattelimme näkemäämme, ja Osmo kertoi omista saavutuksistaan. Erilaisista roolihahmoistaan tunnettu tutkija on viimeksi perehtynyt tuntemattoman suomalaisen runoilijakreivin Gustav Philip Creutzin (1931-1785) tuotantoon. Hän on suomentanut Creutzin runoja ja etsii teokselle parastaikaa kulttuuritahtoista kustantajaa. Samaan aikaan Creutzista on tulossa kaksikin elämäkertaa, yksi Ruotsissa ja toinen Suomessa. Ruotsissa häntä tutkii sikäläisen akatemian entinen pysyvä sihteeri Horace Engdahl, viime aikoina myrskyissä mainetta herättänyt mies, joka on saanut koko akatemian hajalle puheillaan. Suomessa Creutzia tutkii Matti Klingen etevä oppilas Charlotta Wolff. Valmistautukaamme siihen, että Creutzin nimi on pian kaikkien huulilla…
Don Osmo jatkoi pyörävaellustaan Töllinmäen kautta kohti Ikaalista. Päivässä kertyi poljettavaa, kylpylän vuokrapyörä ei ollut kummoinen, mutta karaistuneen pyöräilijän kunto kesti. Yhdessä olemme pyöräilleet La Rochellen alavilla mailla lounaisessa Ranskassa Tarmo Kunnaksen johdolla. Olimme huonetovereita, ja erään illanvieton tyrskyissä housumme vahingossa vaihtuivat. Osmo on 196 senttiä pitkä, De Gaullen mittainen, joten hänen housuissaan oli perässä vetämistä, mutta tukalampaa oli Osmolla minun lyhyissä housuissani. Hyvin selvisimme siitäkin.
Sinne meni kulttuurikulkuri, monitieteilijä, oppinut originelli, ja meille jäi rauhaisa jalkapalloilta. Järvelle painuin otteluiden välillä kuhaa koittamaan, vaan eipä tärpännyt. Kaunista oli, tyyni lämmin ilta. Suvi on kauneimmillaan. Kelpaa täällä kierrellä niin pyörällä kuin veneelläkin.
26.6. 2018