Siinä on metsänhoitaja, ministeri, pääjohtaja N. A. Osara, vaikka ei sitä heti uskoisi. Hän on lainannut hahmonsa arkkitehti Matti Huusarille, joka puolestaan on kirjoittanut ja esittää pääosaa näytelmässä Metsänhoitaja Ikaalisten Tuomarintalossa. Tai esitti, näytelmä on jo poistunut ohjelmistosta.
Matti on kirjoittanut Nisse Osaran elämän pääpiirteet monologiksi, jonka katkaisevat hänen teräväkielisen siskonpojantyttärensä Roosan nokkavat kommentit. Tätä kuvitteellista hahmoa esitti Roosa Hauhia aikansa radikaalein äänenpainoin. Nisse-setä joutuu dialogissa puolustusasemiin. Puhutaan sisällissodasta, politiikasta, natseista, metsänhoidosta.
Tämä dialektinen rakenne kantaa näytelmää. Syntyy kaksoisvalotus kiistellyn henkilön elämänvaiheisiin. Tennis on hänen nuoruutensa lempiharrastus, siinä hän ylsi mestaruuskisoihinkin. Sitten tulivat metsästys, sota ja metsänhoito. Osara oli ministerinä sotavuosina ja sen jälkeen Metsähallituksen pääjohtajana, kunnes sai potkut väitettyjen väärinkäytösten vuoksi. Ura jatkui kansainvälisissä tehtävissä.
Teksti jakaa mielipiteet puhujille niin, että katsoja saa itse muodostaa oman käsityksensä Osaran saavutuksista. Oliko aikanaan kuuluisissa Osaran aukeissa järkeä? Avohakkuut autioittivat maisemia, puuta tarvittiin vientiin ja talouden kohentanmiseen, mutta mikä oli hinta? Osara itse puolusti metsien uudistamista. Puut kasvoivat, mutta muuta elimistöä katosi.
Haastattelin N. A. Osaraa vuonna 1977 nauhaan, kun keräsin aineistoa Sillanpään elämäkertaan. Hän suostui auliisti puhumaan kaikenlaista, silloin jo eläkkeellä mutta edelleen liike-elämässä. Kun hän kertoi isänsä Arthur Hildénin murhasta – punaiset pidättivät, ampuivat ja heittivät kartanonherran Kyröskosken sillalta koskeen – miehen leuka järähti, ääni katkeili ja kyyneleet pusertuivat. Nisse oli 1918 aikaan 14-vuotias.
Kun puhe kääntyi myöhempiin sotavuosiin, Osara kehui Edwin Linkomiehen muistelmia Vaikea aika, missä hän saa vahvan kiitoksen, kun miltei kaikki muut ministerit ja toimijat jyrähtäen haukutaan. Sillanpäästä puhuimme lopulta vähemmän, Osaran oma ura kiinnosti häntä enemmän ja kieltämättä minuakin. Kapinan ajoista sain kyllä valaisevaa tietoa, joka tässä näytelmässäkin tuli esiin. Valkoisten kostotoimet Osaran mailla olivat sitten hirmuiset.
Vietimme valistavan tunnin Tuomarintalon pihamaalla ja tapasimme Osaran maamieskoulun entisen opettajan Harri Iso-Muotian ja pari sukulaistakin, jotka todistivat Nisse-sedän hieman omahyväisen luonteen näytelmässä oikein kuvatuksi.
Loppukiitosten jälkeen viivähdimme sisällä ja nautimme Minnin tarjoamaa jäätelöä ja mansikoita sekä Matin kaatelemaa kuohuviiniä. Lämmin hieno ilta. Lisää tällaisia tosipohjaisia näytelmiä oman paikkakunnan miehistä ja naisista ja draamallisista tapahtumista!
20.6.2018