Voisiko olla kahta vastakkaisempaa puhujaa kuin Chicagon piispa Michael Curry ja meidän arkkipiispamme Kari Mäkinen? Ja kumpi on mielestämme vakuuttavampi, kumpi vilpittömämpi? Vastausta ei tarvitse miettiä. Chicagolaisen performanssi brittien kuninkaallisissa häissä läheni hääpuheen parodiaa. Äijä tiesi, että nyt hän saa kerrankin esiintyä koko maailman edessä. Joidenkin mukaan esitys oli vaikuttava! Kulttuurierot ainakin korostuivat. Näkyi siinä olevan viileillä kuninkaallisillakin nielemistä.
Kari Mäkinen veti hienon sovitustapahtuman Turussa sisällissodan muistoissa. Koko poliittinen ja kirkollinen eturivi saatiin mukaan helluntaimarssille. Tuntui että nyt viimeistään arvet umpeutuivat. Vai vieläkö jäi jotakin jomottamaan?
No joo, Jukka Kekkonen vaatii vieläkin, että sodan jälkihoidon olisi pitänyt mennä lain ja asetusten mukaan. Eipä vallankumoukseenkaan lakikirja kädessä lähdetty, kuinkas sitten heti kukistuneen kapinan jälkeen oltaisiin niin kylmän viisaita. Aika pian palattiin järjestyneeseen systeemiin ja armahduksiin. Nuoruudessani oli paljon puhetta Chilestä. Sotilasjuntta ei mistään laista piitannut, ja YK katseli sivusta. Esimerkkejä olisi loputtomiin, Espanjasta, Kreikasta, Turkista, Neuvostoliitosta. Tai tämän päivän Egyptistä tai Jemenistä. Itserankaisu on kohtuumitassa terve kansallinen piirre. Harva sitä harjoittaa siinä määrin kuin tämä totinen ja lakiin nojaava suomalainen jälkiviisaus.
Oli katsottava Ruotsi-Sveitsi katkeraan loppuun saakka, koska yllätyksen mahdollisuus eli viime sekunneille. Mutta Svea-mamman pojat ovat lätkässä pistämättömiä. Sveitsi venyi ihmeellisesti ja puolusti kuin leijona. Oli se raastavan jännää katsottavaa, vaikka ei kiekko lempilajejani olekaan. Nyt hetken hengähdys, ja sitten alkavat futismatsit Pietarissa ja Moskovassa. Kohtalona liimautua taas ruudun äärelle kauniina kesäiltoina. On se niin väärin, mutta minkäs teet. Suomi ei edes pelaa, se sentään helpottaa.
Sitä ennen käväisen itse paikan päällä ja pääsen juuri alta pois ennen kisaryntäyksiä. Valmistautuminen käynnissä, Sota ja rauha kallistuu vihdoin viimein kohti loppua. Mutta hitaasti ja jaksoittainkin luettuna suurenmoinen kokemus. Ei kunnon eeppistä kerrontaa mikään maailman elokuva tai dramatisointi voi korvata. Muutakin venäläistä hujahtaa tässä helteen ja valkeiden öiden huumassa.
Helluntaina 2018