Vappu ja vakoojat

Lakitimme Elinan ja jätimme Taatan patsaan tällä kertaa rauhaan. Elinan kuolemasta tulee vuoden lopussa kuluneeksi 30 vuotta. Millainen elämä olisi, jos olisi käynyt toisin? Vastaamaton kysymys. Hannele Kylänpään pronssiveistos valvoo meitä kaapin päältä.

Vappu sujui harmaasti ja kotoisasti. Olimme sittenkin täällä mailla, vaikka ei pitänyt. Se lauantain seminaari Ikaalisissa muutti aikataulun. Mutta mikäs täällä ollessa, vettä tulee, tuuli puhuu, mutta sisällä on mukavaa.

Mitä tehdä vapaana, harmaana vappuna? Mitäs muuta kuin lukea kiintoisaa kirjaa. Sitä ennen on kuunneltava YL:n komeaa laulua, työväen historiallista uhoa ja Retuperän kuolemattomia sovituksia. Vappulounas oli kyllä runsas ja värikäs, jälkkärinä tippaleipiä ja kotisimaa.

Hyllystä voi napata silmät ummessa, aina löytyy yllätyksiä. Kuten Jaakko Korjuksen vakoiluromaani Moskova tietää kaiken (1994). Koskahan senkin olen hankkinut? Lukaisin uteliaana, sillä vakoilu on aina kiinnostanut. Mistä se sai alkunsa. Ehkä Triesten Prix Italia tv-festivaalista, 1985, missä näin brittielokuvan An Englishman Abroad. Se kertoi Guy Burgessin elämästä sen jälkeen, kun hän oli loikannut Moskovaan. Kiehtova, alakuloinen kuvaus.

Burgess kuului Cambridgen viitosiin, kuuluisaan vakoiluryhmään, jonka vaiheisiin tutustuin paremmin Lontoon vuotenani 1986. Burgess (kuvassa oik.) vilahtaa Sally Belfragen kirjassa Huone Moskovassa (1960), mutta harmiksi hän ei kerro tapaamisesta sen enempää. Toinen muistelma, jugoslavialaisen Veljko Micunovicin Moskovan vuodet (1978), kertoo diplomatian ja politiikan ylätasosta 1956-7 häikäilemättömiä juttuja. Hruštševin johtama Neuvostliitto oli vahvimmillaan ja pompotti satelliitteja armottomasti. Nikita Sergejevitšin tempoileva johtamistyyli muistutti jonkin verran Trumpin otteita, mikä on jo monelta unohtunut.

Tällaisiinkin voi vaipua hyvässä rauhallisessa Hämeenkyrössä vesisateen huuhtoessa ikkunalaseja. Korjus kertoo välirauhan ja jatkosodan tiheistä vakoiluverkoista Suomessa aika raflaavasti, vaikka teos romaanina on kökkö ja kovin suoraviivainen. Sen tosiasiataso on sitäkin kiinnostavampi. Stella Polariksen monivyyhteinen tausta aukeaa koko alastomuudessaan. Romaani kertoo fiktion keinoin vakoilijoista, joilla ilmeisesti kaikilla oli vastineensa todellisessa elämässä. Olikohan vakoilu todella näin vilkasta? Tai jospa tämä onkin vain pieni osa, jäävuoren huippu. Romaani ei kerro mistään muusta, kaikki sen henkilöt sekaantuvat tavalla tai toisella salaiseen tiedonhankintaan ja -välitykseen. Saksan ja Neuvostoliiton agentit huseerasivat täällä kuin kotonaan, mutta Suomi veti tämän mukaan lopulta pisimmän korren.

Mistä muistan Jaakko Korjuksen? Tietysti Joensuun teatterirähinöistä 1970-luvun alusta. Korjus yritti Karjalaisen toimituspäällikkönä taistella Jouko Turkkaa vastaan, mikä oli tietysti toivoton yritys. Seurasin Vaakunan kabinetissa väittelytilaisuutta, missä Turkka päihitti Korjuksen mennen tullen. Vallankumouksen oli määrä alkaa Joensuun teatterista. Silloin jo näytti siltä, että Turkka tulee tuotapikaa Helsinkiin ja panee täällä hyrskyn myrskyn. Kuten tapahtuikin.

Huomaan että Korjus on julkaissut yli 30 kirjaa. Porvarina ja Kariston kirjailijana hän jäi ajan riennoissa varjoon. Lehtimiehenä hän teki varsinaisen elämäntyönsä. Moskova tietää kaiken on raportinomainen, siekailematon selostus vakoojien vaiheista aikana, jolloin jokaisen henki oli vaarassa. Kun vakoilu on digitalisoitunut ja kybernisoitunut ja rynninyt nettiin, näin vereksiä tarinoita ei enää voi kirjoittaa. Asiaa voi tutkia lisää Jukka Rislakin opuksista.

Elävää dramatiikkaa tarjosi illalla välieräratkaisu Real Madrid – Bayern München. Vanhana maalivahtina olen aina huolissani, kun nykyisin syötellään niin huolettomasti omalle molarille. Aina pelkään, että joskus tulee moka. No niin, siinä sitä sitten oltiin. Bayernin Sven Ulrich päästi oman syötön kainalon alta ja Benzema rokotti. Tuskallinen maali! Toisessa päässä pantterimainen Keylor Navas loisti ja pelasti pari selvää maalia. Ronaldo ja Müller kumpikin alamaissa. Siis maalivahtien matsi, dramaattinen sellainen.

1.5.2018