Hiihtelyn ohessa satakuntalaista seikkailua näillä aukeilla mailla.
Löysin pienen harhailun jälkeen perjantaina Luhalahteen, Tevaniemen kylään ja Nikulan palvelutaloon, missä pidettiin kirjallista iltapäivää. Hauska tilaisuus, vaikka ensin vaikutti kankealta. Asukkaiden lisäksi sinne kertyi kyläläisiä, tuttujakin: täkäläisiltä näyttämöiltä tunnettu Ritva Viitaniemi ja UutisOivan toimittaja Sakari Ilomäki.
Lähihoitaja Paula Piilola esitteli taloa ja tarjoili kakkukahvit. Aikaa vierähti useampi tunti. Lukemisharrastusta siinä oli tarkoitus virkistää. Kertoilin elämäkerroistani, Sillanpäästä Leinoon ja tulevaan Kiantoonkin. Kirjastonjohtaja esitteli laitoksensa palveluja. Ritvaa yllytin taas kesällä näyttämölle, kun uutta pukataan Ikaalisiin, mutta eipä lämmennyt.
Uljaassa talvisäässä, lumisten maisemien halki ajelin sitten TeiTupaan lounaalle, sielläpä olikin muhkeat tarjoilut. Vilman tapasin töittensä ääreltä ja häiritsin kohtuullisesti, ei ollut pahoillaan. Sitten Ikaalisten Lidliin ruokakassin hankintaan (olipa halpaa) ja kotiin Viehätykseen.
Kolme hiihtolenkkiä sentään takana, parasta lomaa. Työn ja huvin voi yhdistää. Tänään sunnuntaina ajelin Laviaan Susikoskelle katsastamaan sitä Lammisen taloa, missä Iki-Kianto sihteereineen hurjasteli vuonna 1946 kyläläisten ihmeenä. Käytöstapansa poikkesivat kuulemma jonkun verran satakuntalaisesta elämän tyylistä. Yllä kuva talosta ja Susikosken sulttaanista.
Lammisen talo on edelleen tuossa vanhan kivisillan kupeessa hyvin sekavan miljöön keskellä kuin omaan aikaansa unohtuneena. Hankien keskelle hylätty vanha komea maalaistalo. Sen päätykamareissa Iki ja Inkeri asuivat ja hyvin vapaata sekä äänekästä elämää viettivät, niin että talon naimaton emäntä, käsityönopettaja Impi Lamminen, oli suuresti helpottunut päästessään vuokralaisistaan viimein eroon. Hän oli luullut saavansa sivistyneen maisterin ja kirjailijan taloonsa! Komediaa kerrakseen.
Brita Lamminen ja Arto Seppälä ovat antaneet lisätietoja tuosta ajasta, ja naapurissa Ylivakerin Hilkalla oli suorastaan tallessa Lavia-seuran joululehti, mistä sain vielä tarkempia tietoja ja silminnäkijäin kuvauksia. Hilkan hyvien ohjeiden mukaan paikalle löysinkin. Joskus tutkijalla on näinkin hyvät ohjastajat ja onnea muutenkin matkassa. Lavian reissusta tulee Kianto-kirjaani eloisa sivupolku. Moskovan maisteria talossa kaiken melskauksen ohessa saneltiin kirjaksi, ja se ilmestyikin vielä samana vuonna.
Venäjällä pidetään tänään vaalit, ja meillä on nyt kaikki median putket ja pasuunat suunnattu mustaamaan Putinia ja vaalien onttoutta ja demokratian surkuteltavaa tilaa suuressa valtakunnassa. Hesarissa Jari Tervo huipentaa hyökkäilyt kolumnissaan. Vaan onko siinä mitään tolkkua enää? Otetaan vaikka vastakohta, toinen valistunut kansalainen prof. Matti Klinge, jonka mielestä Putin on sankari ja pelastanut Venäjän 1990-luvun alennustilasta. Kumpi älyniekka on lähempänä totuutta? Kumpi tuntee historiaa, Venäjää ja vallankäytön todellisuutta paremmin? Kumpaan kallistuisitte?
Totuus voi kulkea näiden välistä. Kannattaa edelleen lukea Anna-Lena Laurénin juttuja HBL:stä. Niissä valotetaan ilmeisen asiantuntevasti ja tasapuolisesti, konkretian ja kansalaisten aidon kokemuksen tasolta sitä, mitä Venäjällä nyt oikeasti tapahtuu. Tarpeellisia raportteja kaikkien summassa huitovien mielipiteiden vastapainoksi!
Seurataanpa vaalituloksia. Olihan meilläkin melko yllätyksettömät vaalit. Oliko demokratia suuressakin vaarassa? Venäjä marssii omalla tavallaan eikä koskaan tavoittelekaan mitään läntistä demokratiaa, vaikka sitä täältä Suomesta kuinka sinne tuputettaisiin. Ei sekään mikään itseisarvo ole.
18.3. 2018