Caesar aikanaan puukotettiin, mutta minulle tämä oli onnenpäivä.

Viimeinen piste Kianto-kirjaan! Tosin edessä on vielä hiominen ja tarkka toimitustyö, mutta kumminkin. Suuri helpotus, kun koko kaari on kertaalleen kirjoitettu.

Lopussa putoava liike aina kiihtyy, mutta nyt jotkut viime aikojen tapaukset lisäsivät adrenaliinia, mikä koitui työtehon hyväksi. Kiitos siis selkään puukottajillekin. Kun hukuttautuu kirjoittamaan, typeryydet unohtuvat.

Sitä paitsi säteilevän upea päivä. Kun lenkkeilin Kaivarin rannassa ennen seitsemää, aurinko kimmelsi jo korkealla. Ihmeellinen on vuoden kierto. Sitä ei lakkaa ihailemasta. Pitkä kevät edessä!

Sain puhelimessa viimeisiä Iki-viitteitä Raija Liisa Kiannolta ja Pekka Tarkalta. Joitain lehtileikkeitä vielä kaivelen, joku täydentävä haastattelu ja arkiston vilkaisu. Muuten kasaan aineistoa pois silmistä. Se on yksi nautinnollisimpia työvaiheita.

Sitten kävin Yrjönkadulla saunassa ja uimassa, papereiden pölyistä puhdistautumassa. Kävi säkä sielläkin, Antti Alanen nousi lauteille. Juteltiin pitkään elokuvista ja muusta pikkupöydässä vilvoitellessa.

Sain Antilta viitteen New York Timesiin. Siellä on iso kuvallinen juttu otsikolla Want to Be Happy? Try Moving to Finland. Liittyy tietysti raporttiin, jossa Suomi on todettu maailman onnellisimmaksi maaksi. Kuvassa kansaa makailee auringossa Espan nurmikolla.  Miten juttu Suomessa uutisoitiin? Hesarissa oli kahden palstan neutraali uutinen takasivulla. Ei tehdä tästä nyt numeroo… (ks. fb)

Kun tulin uimasta, Marjalla odotti tarjotin katkarapuvoileipiä ja valkoviinipullo pöydässä. Autuas autuas ilta ja onnellisuuden yö! Mitä enempää voi toivoa?

Hei, minä ilmoittaudun, liityn meihin maailman onnellisimpiin. Aamulla lähden maalle hiihtelemään.

15.3. 2018