Pakkasviikko Hämeenkyrössä, loistava talvi, uljaat näkymät! Suksillakin käyty. Työ sujuu.
Mutta on ollut vaikeuksiakin. Ensin uhkasin vilustua kylmenneessä talossa. Nopea kuuri ja lämmön lisäys auttoi. Minulla on yleensä tällaisia puolentoista vuorokauden flunssia.
Toiseksi havahduin Tampereen oopperaan, pitäisikö sittenkin nähdä Tuomas Parkkisen ja Olli Kortekankaan urotyö. Vaikka sisällissotaa tulee kohta korvistakin. Totta kai se on loppuunmyyty, arvelin, niin näyttävää on ollut julkisuus.
Ajattelin että enpä ruinaa keneltäkään sieltä lippua, vaan maksan miehekkäästi. Ensimmäinen klikkaus nettiin johti todella nopeaan palveluun. Lippu irtosi hetkessä, vaikka palkki hälytti niiden loppuvan justiinsa. Sopuhintaisen lipun klikkasin. Olipa hämmästys melkoinen, kun katsoin mitä tililtä oli veloitettu: kaksinkertainen hinta!
Arvasitte oikein. Sorruin minäkin siis siihen typerään Viagogo-palveluun. Ilmeni että se asuu Sveitsissä ja myy venäjänkielellä tekstattuja lippuja. Kiitos vaan! Siis ihan puhdas huijariyritys. Onneksi Aamulehti kirjoitti siitä varoittavasti eilen.
Kyllä oli Alisalla hauskaa väliajalla, kun kerroin kokemukseni. Minä, joka vasta 50 vuotta olen käynyt teattereissa ja oopperoissa, sorruin näin alkeelliseen ansaan. Onnea vaan huijareille. Tampere-.talossa oli satoja tyhjiä tuoleja, se niistä loppuunmyydyistä. Yksinkertainen menetelmä on paras: suoraan talon kassalta. Tai Lippu.fi on kai luotettava.
Mitä itse oopperasta? Suurisuuntaista ja kunnianhimoista. Ehkä liikaakin ahtautta ja yrittämistä, monia rinnakkaisia tarinoita. Jännä kuitenkin tämä yksilökeskeinen ja perhekohtainen rakenne. Itse sota menee lähinnä hulinaksi, sen syistä ja tapahtumista ei tule mitään selvää. Tiedämmehän jo kaiken muutenkin. Ihailtavan tasapuolisesti kerrankin edetään. Sattuu hullunkurisia anakronismeja: Mannerheim kauppias Malmbergin hahmossa tupsahtaa Tampereen asemalle, kun sota on jo täydessä käynnissä ja naisetkin aseissa. Puvustaja on tehnyt valkoisista meksikolaisia palkkasotureita. Sota on paikoin täyttä operettia ja pekoraalia.
Libretossa on näppäriä loppusointuja ja vähän koukeroista kvasifilosofiaa. Lainoja voi bongata Raamatusta ja antiikista aina Viidan Moreeniin. Tässä yritetään todella möyhentää ihmisten syviä kerroksia, mutta ooppera kai vaatisi iskevämmän keskityksen. Todellinen riipaisu jää puuttumaan.
Kortekankaan musiikki on oikein hienoa ja nautittavaa, positiivinen yllätys! Laulajat loistavia, Päivi Nisulalla melko herkullinen koominen rooli. Juha Kotilainen on vaikeassa pasifistin roolissa, aatteellinen ulottuvuus horjuu ja sortuu. Pääpari Tuuli Takala ja Ville Rusanen selviää hienosti, mutta paras palkinto lopussa. Oopperan suorastaan pelastaa Tuomas Katajalan hieno, todella koskettava sarastusaaria ennen teloitusta. Kerrankin itse teloitus näytetään koomisena sohlauksena!
On siis paljon hyvää, vähän tungosta. Kannatti nähdä ja kuulla. Mutta lisää ongelmia: pakkasessa Citikan sivuikkuna juuttui pohjaan. Sainpa raikasta rekikyytiä kotiin! Lähdettävä justiinsa Veksin varikolle.
Ja viimeisenä kiusana median teloituskomppania lähestyi ja kuulusteli parinkymmenen vuoden takaisista tapauksista Tampereen yliopiston draamalla. Ansiokasta ahdistelua näin taannehtivasti, noitajahti jatkuu. Saas nähdä mitä siitäkin seuraa.
22.2. 2018