No sehän ei varsinaisesti tapahtunut Egyptissä, vaan Villa Kivessä. Eikä oikeita egyptiläisiä ollut paikalla kuin suurlähettiläs Sherif Yehia Refaat. Olihan sentään tuo yllä virnistelevä joukko Sinuhen henkeen pukeutuneita juhlijoita. (Huomatkaa daami toinen vasemmalta ja suurlähettiläs seitsemäs oikealta.)
Mika Waltari -seuran pikkujoulu oli viritetty tavallistakin hauskemmaksi, ja lammaspaisti oli todella maukasta. Laulava joulupukki muistutti jonkin verran Jukka Parkkista, mutta onko hänen kuultu ennen laulavan? Pahaksi onneksi meidän pöytämme ei voittanut tietokilpailua, jonka Anssi Arohonka piti hyvän tradition mukaisesti. Tapani Pitkäsen pöytä oli tietävämpi, mutta revanssi seuraa ensi vuonna.
Päisi Istala luki joulukertomuksen ja Juha Salo laulatti ja meillä kaikilla oli niin pirun mukavaa. Kyllä tällainen joskus rentouttaa kaikkien tärkeiden patsastelujen lomassa. Ai niin, Juha Hurmeen puhetta ja ministerin tivausta on niitäkin kommentoitu kovin totisesti. Mihin on kadonnut kyky iloita aidosta karnevalismista?
Sadan vuoden kirjat lähestyvät radiossa loppuaan, ja taas tuli sotahistoriaan perehtyneeltä seniorikriitikolta syvä ihmetys äskeisestä keskustelusta, joka koski vuoden 1923 kirjaa, Kaarlo Hännisen seikkailuromaania. Varmaan merkittävä opus. Keskustelussa historioitsija A. Hietalahti ja toimittaja S. Puttonen pohtivat, näkyykö tässä seikkailuromaanissa jo merkkejä siitä, kuinka Suomi meni Saksan liittolaisena talvi- ja jatkosotaan. Haloo!
Seniorikriitikko uskoi taas kuulleensa väärin. Niin monia löysiä heittoja on ennenkin sarjassa kuultu. Mutta siis Saksan liittolaisena talvisotaan! Risto Rytin tunnettu anglofiilisyys oli Hietalahden mukaan vain ”juonikasta teeskentelyä”. Nikkelistä oli kaiken aikaa kysymys, fasistikorttia heilutettiin ohjelmassa tarmokkaasti. Seniorikriitikko toteaa, että toimittaja antoi koko ohjelman Hietalahden poskettoman monomaanisen nikkeliteorian julistukseen. Hyvä kirjallisuusohjelma.
Kun eilen tuli 78 vuotta talvisodan syttymisestä, olisiko syytä aina vaan kerrata perusasiat. Saksa jätti tietääksemme Suomen sotimaan ypöyksin talvisotaansa, eikä Rytin saksalaismielisyydestä ole tähän mennessä näkynyt merkkejä. Mutta mehän elämme kuulemma totuuden jälkeistä aikaa muutenkin. Miksi Ylen kirjallisuusohjelma tekisi siitä poikkeuksen.
Sama kriitikko sai eilenkin Hesarissa korjata palstan verran asiavirheitä, kohteena tällöin historiaopus Viinalla terästetty sota. Jopa talvisodan alkamispäivä oli muistettu väärin. Kun kouluissa karsitaan historian opetusta ja oikeinkirjoitusta, ollaankin pian hyllyvällä suolla.
Ylen sarjassa Jukka Kekkonen selvitti oikeushistorioitsijana oikein peruslinjat Sillanpään Hurskaasta kurjuudesta: kirjailija ei suorastaan ollut punaisten puolella, mutta tunsi myötätuntoa hävinneitä onnettomia kohtaan. Vai tunsiko? Kertojan ääni on viileä, katse kylmänkirkas. Mutta pohjamutia romaani kourii ja nostaa esiin mitä näkyy turpeen alta. Uroteko jo sekin aikanaan.
Eräs jäsenemme Waltari-seurassa sanoi juuri lukeneensa Sillanpään romaanin, vaikutuksen tekee kuulemma edelleen. Näkökulma on vähän toinen kuin Linnalla, syvempi ja todempi. Lukekaa, ette pety.
30.11.2017