En yleensä harrasta kouluvierailuja. Kirjani eivät ole sen tyyppisiä, että ne kiinnostaisivat koululaisia. Niin olen kuvitellut. Taas olin väärässä.
Kun Salla Pulkkinen (kuvassa etualalla) kutsui Turun SYK:n lukioon puhumaan Eino Leinosta, niin mehän ajelimme Turkuun Marjan kanssa. Hän halusi myös tutustua tyttärensä kouluun, joka on tilapäisesti väistötiloissa siinä hänen oman vanhan Tipulansa kyljessä.
Tulikin mukava puolipäivä. Saatiin ruokalassa nakkikastiketta ja tavattiin opettajia. Sitten suureen luokkaan saarnaamaan, sinnehän mahtui melkein parisataa oppilasta kerralla. Jännitti suorastaan kriittisen näköinen yleisö. Mutta ihme ja kumma, aivan hiiskumatta ja jopa kiinnostuneen näköisinä kuuntelivat runoilijan ihmeellisistä seikkailuista. Monia kysymyksiäkin sen jälkeen sateli. Valpasta ja älykästä yleisöä nämä lukiolaiset ilmiselvästi.
Paljon puhun senioreille heidän yhdistyksissään ja kirjastoissa kaikenlaiselle kansalle, mutta vaihteeksi oli kiva kohdata kärkinuorisoa kasuavaa. Salla lähetti peräämme tyytyväisen kiitosviestin, joten hyvillä mielin jatkoimme matkaa Hämeenkyröön.
Syyspimeä Villa Viehätys otti meidät ystävällisesti vastaan. Pirtissä oli kohtuullisen lämmintä. Harppasin saman tien takaisin autoon ja hurautin Tampereelle Komediateatteriin katsomaan näytelmäni Päämäärä Tuntematon kenraaliharjoitusta. Ei hullumpaa sielläkään, mutta annetaan nyt asiallisten arvostelijoiden sanoa sanansa. Jussi Niinenmaa ja Airi olivat juttua katsastamassa, samoin joukko Tampereen Teatterikerhon asiantuntevia jäseniä. Näin sain jo rohkaisevaa palautetta taholta jos toiseltakin.
Tuukka Huttunen on helteessä tässä simultaanimonologissa, missä Väinö Linna vasta painiskelee kokoon suurta sotaromaaniaan, josta sitten tuleekin kaikkien tuntema Tuntematon sotilas. Nyt kun kolmas elokuva jyrää valkokankailla voisin suorastaan suositella johdannoksi tätä pienimuotoista näytelmää: tästä selviää, mistä ihan alussa oli kysymys. Kaikkihan tuntevat Rokan ja Koskelan ja Hietasen ja koko porukan ja heitä näyttelevät tähdet, mutta muistaako kukaan enää Väinö Linnaa, jolla myös oli jotakin tekemistä tämän teoksen kanssa.
Notkeasti Huttunen vaihtaa roolia ja hyppää kohtauksesta toiseen, Väpin housuista kavereihin ja takaisin, taustalla videot ja vempeleet. Kova kaveri, täyyy sanoa. Onhan tämä Panu Raipiallekin aikamoinen ohjauskoitos, jota Aamulehti jo sunnuntaina näyttävästi pohjusti.
Tässä on ilmestynyt oheinen kirjakin, jossa on kolme näytelmääni, yhtenä tämä Päämäärä Tuntematon. Sen lisäksi Salmelais-juttu Mestarin iltapäivä ja kesäisen Sillanpää-oopperan libretto. Julkaisijana Kustannus HD, jolta näitä yllätyksiä tupsahtelee: viimeksi se Anna Ziguren löydönomainen kirja Suomesta latvialaisten silmin. Itsenäisyyden juhlaan nämä liittyvät kaikki tyynni.
Iltamyöhällä kellarisaunaan huokaisemaan. Olihan päivä tämäkin. Huomenna sitten tosi koetos.
1.11. 2017