Yö Turussa pienessä leppoisassa Centro-hotellissa Yliopistonkadulla. Ensimmäinen kokemus, suositeltava. Luin ahnaasti Päätalon elämäkertaa yli puolenyön. Kubrickin Avaruusseikkailu jäi toiseksi. Aamiaisella meitä oli muitakin messulaisia.
Avasimme kirjamessut Juhani Salokanteleen kanssa Agricola-lavalla, keskustelun aiheena se Tammsaaren elämäkerta, josta jo kirjoitin. Valaiseva perusteos kaikille Viron harrastajille ja muillekin. Tammsaare luki lehdestä, että hän oli mennyt kihloihin. Näin toimi eteensä katsova vaimokandidaatti Käthe. Avioliitto kesti kirjailijan kuolemaan saakka.
Kuolema tulikin hyvin otolliseen aikaan, Salokannel osoittaa. Kun kirjailija poistui juuri ennen venäläisten ja saksalaisten miehityksiä, hän säästyi jokseenkin tahrattomana klassikkona myös Neuvosto-Viron käyttöön. Kun muistelimme Totuus ja oikeus –romaanisarjan toista osaa, absurdin hupaisaa Koulutietä, oli toistettava vanha totuus: Viro on kouluromaanien luvattu maa toisin kuin siinä suhteessa köyhempi Suomi.
Jatkoin auditoriossa Ritva Ylösen kanssa puhelua Kalle Päätalosta. No Kallio-Kallen merkillisistä vaiheista olisi riittänyt juuttua, siihen ei 20 minuuttia riittänyt alkuunkaan, mutta ehdimme sentään raapaista Ylösen mainiota elämäkertaa. On sinänsä uroteko lähteä kirjoittamaan elämänkuvausta kirjailijasta, joka on sen tehnyt itse jo mitä perusteellisimmin. Mutta Ylönen onkin löytänyt seikkoja, joista Kalle vaikeni tai vähän muunteli, jopa keksi lisää. Naisjuttuja oli tiedettyä enemmän, vaikka niitä Iijoki-sarjassa selostetaan suurin joukoin, yksityiskohtaisesti ja huolellisesti. Ylösen tukena on ollut Päätalo-fanien verkosto, sehän on kiihkeä ja asioita tunteva jos mikä.
Eilisessä Hesarissa Vesa nostaa Päätalon naisseikkailut arvoonsa sikäli, että ne tarjoavat naislukijoille hyvin havainnollista materiaalia siihen, kuinka mies seksiasioissa toimii. Parempaa ei Vesan mielestä ole missään. Mutta Kallenkin tunnustuksellisuudessa oli siis rajansa, kuten elämäkerrasta ilmenee. Huvittava seikka on hänen pitämänsä seikkaperäinen luettelo teostensa peiteninmistä, etteivät menisi henkilöt itseltäänkin sekaisin. Milli-Kalle oli kaikessa peritunnollinen paitsi sairauksiensa hoitamisessa, saaliina 26 sydäninfarktia.
Nyt käsitin entistä paremmin myös toisen vaimon, tämän kyröskoskelaisen Leenan, merkityksen Kallen myöhäisiän valtavalle tuotteliaisuudelle. Kalle vapautui ensinnä itseään riivaavasta vainoharhaisesta mustasukkaisuudesta ja toiseksi työrauha oli kotona täydellinen. Leena hoiti kaikki käytännön asiat ja enemmänkin, avusti kirjailijaa monin tavoin. Tällä on suuri merkitys. Saan nauttia vähän vastaavanlaisesta täällä kotona, mikä vastauksena tarjottakoon, kun ystävällisesti ihmiset taas messuilla päivittelivät minunkin tuotteliaisuuttani.
Perjantai-illaksi Marja tulikin tuttuun Turkuunsa, ja menimme Svenskaniin katsomaan kehuttua Piafia. Hyvinkin ansaitsi kehut, taitavasti pelkistetty ohjaus (Jukka Aaltosen) ja pääroolissa aivan valloittava, sydämeen käyvä Emma Klingenberg. Momone (Daniela Franzell) täydensi hauskasti, paikoin liikuttavasti. Monikasvoisia, muuntelutaitoisia miehiä oli heillä kumppaneinaan. Åbo Svenska on niin kaunis teatteritalo, että siellä viihtyy jo senkin takia aina.
Nautimme illallisen Pulkkisilla, kun Tilganin jazz-sessioon olisi mahtunut vain yksi kutsuttu. Kun lauantai oli vapaapäivä messuilta, karkasin Hämeenkyröön saunomaan ja tekemään joitain pihatöitä. Puolisateinen latautumispäivä. Varoittava tapaus: huolimattomuuttani virta oli aamulla tyhjentynyt Citikasta. Miten päästä takaisin messuille? Tauno oli mettässä poimimassa suppiloita, mutta riensi hätiin ja oli itse jäädä virtalähteen eli traktorinsa alle, kun käsijarru petti. Luoja mukana.
Messuohjelma pääsi jatkumaan onnellisesti sunnuntaina oman Virvatulen merkeissä, Marjan hain toisen tyttärensä luota Raisiosta ja saimme lihapullia. Näistäkin istunnoista selvisin. Lukuretriittiin varattu tila oli tosin liian altis melulle. Juha Hietanen haastatteli Kuistilla varmalla rutiinilla. Muita tapaamisia: Touko ja Aleksi Siltala (osanottoni isän kuolemasta), Pentti Linkola (”etpäs päässyt kirjoittamaan minun elämäkertaani”, murjaisi mies), Vesa Tuominen, Kalervo Mäkinen, Juhani Niemi, Seppo Zetterberg, Lauri Törhönen, Raija Oranen jne. Kansallisen kirjakaupan osastolla vierailin. Kassissa yksi Auster ja Murakami. Sitten jo kotimatkalle Helsinkiin.
Messut menivät siis hyvin. Rööperin poika Kimmo Välkesalmi oli divarissaan tyytyväinen, presidenttiparikin oli osastolla vieraillut ja keräillyt lisää Keltaista kirjastoa. Niinistö sanoi lukeneensa niistä sata! Ei ole epäilystä, kuka on valittava presidentiksi.
9.10. 2017