Hesarin monen vuosikymmenen kriitikko, vankka kirjallisuusmies lähettää tässä nimipäivänsä kunniaksi ihmetyksen eilisestä radion kirjakeskustelusta. Käsiteltiin Eila Pennasen romaania Ennen sotaa oli nuoruus (1942). Iloisesti heittivät kuulemma keskustelussa häränpyllyä natsismi, Suur-Suomi ja isänmaallisuus. Lotta Svärd ilmeni natsistiseksi järjestöksi! V. A. Koskenniemi, vanha natsi, kääntyi 1944 Neuvostoliiton kannattajaksi!?
Viestittäjä epäilee kuulleensa väärin, mutta uskon kyllä tällaisia tolkuttomuuksia levitetyn. Aamulla Saara Kesävuori puhui tv:ssä vielä asiaa, mutta radiossa juttu kuuluu sekaantuneen. Radion Suomi 100 -kirjat herättävät yhä ihmeellisempiä heittoja. Äskettäin Tuntemattomassa sotilaassa lotta pesi saunassa majurin selkää. Waltari käytti Sinuhessa liikaa neekeri-sanaa. (Mitäs muita ilmaisuja 1945 olikaan käytössä?) Miehet ”iloitsivat” sopimattomasti sotaretkillä.
Onneksi Eino Leinon Helkavirret eivät mahdu sarjaan. Siellä naisten naurattaminen tarkoittaa raiskausta. Ajelin eilen Karvian kunnantaloon puhumaan Leinosta, tuo kohta osui silmään runosta Orjan poika: ”Läksivät Lapin kävijät, veristivät uutta lunta, miehet miekoin surmasivat, naurattivat naiset kaikki.” Runous on julmaa leikkiä.
Pekka Visuri puhui sen sijaan kiintoisaa asiaa äsken tv:ssä. Kenraali Erfurthin päiväkirjasta aukeaa ammattimiehen sisäinen tarkkailukulma Päämajaan. Mannerheim paljastuu tiukaksi ja taitavaksi neuvottelijaksi saksalaisten kanssa. Odotan jatkoa tutkimuksista mielenkiinnolla.
Vielä lyhyt teatterivinkki ennen kuin hyökkään Kiannon kimppuun. TTT esittää päänäyttämöllään aika hauskan ajankuvauksen Kevytkenkäinen nainen. Reipas amerikkalainen 66-vuotias nainen laittaa kirjallisuuslehteen ilmoituksen, jossa haluaa paljon seksiä miesten kanssa, joista pitää. Eläkkeellä oleva äidinkielen opettaja haluaa korvausta yksinäisistä vuosikymmenistä ennen kuin täyttää 67. Näytelmä perustuu kirjoittajan Jane Juskan omiin kokemuksiin ja alkuaan menestysromaaniin.
Ronskisti käynnistyvä komedia syvenee lopulla ihmissuhdekuvaukseksi. Eri tasot jäävät vähän harottamaan erilleen, mutta Maarit Pyökärin ohjaamassa esityksessä on hauskat ja lopussa liikuttavatkin hetkensä. Näytelmä kannattaa nähdä ennen kaikkea Sinikka Sokan ansiosta. Olipa hauska nähdä hänet pitkästä aikaa näyttämöllä, aidosti lämminhenkisen ja ironisen, kirjallisuutta tuntevan (Trollope!) naisen roolissa. Näytelmälle on helppo ennustaa pitkää ikää. Iloisen seksin tarve on ehtymätön aihe ja pettymykset sen hankinnassa yhtä väistämättömiä. Siispä katsomaan kuinka Sinikan esittämän rouvan käy saalismatkoillaan.
27.9. 2017