Siellä pyörähtelin viikon (10.-16.9.), Suomussalmen raukoilla rajoilla. Surunsalmi se ei ollut, aktiivisen tuntuinen kunta. Kirjaston Kianto-kokoelma on erinomainen, esikuvaksi monille. Jotain vastaavaa olisi saatava aikaan Hämeenkyrössäkin.
Menomatkalla poikkesin Pieksämäellä Sylvin Symposiumissa, missä oli tilaisuus esitelmöidä aiheesta ”Savo ja universum Aila Meriluodon runoudessa”. Aika avara aihe vai mitä. Jotenkin siitä selvisin. Kulttuuritalo Poleenissa puhuivat myös Helena Waris fantasiapohjaisista romaaneistaan ja Minna Maijala Minna Canthin suuresta suvaitsevaisuudesta (ei koske kunnottomia miehiä). Murrejuttuakin kuulimme.
Jatkoksi oli hauska illallistilaisuus vanhassa käräjätuvassa, tarjoilu erinomaista. Nukuin melkein tyhjässä isossa hotellissa, Savon Solmussa. Minkäänlaista iltaohjelmaa ei nykyisin ole näissä tilavissa ruokaloissa.
Ajelin ylemmäs ja majoituin Suomussalmella Raija-Liisan kaksioon Ämmänsaaren laitamalla. Mikäs siinä sitten ryhtyä sukeltamaan Kiannon maailmaan. Paitsi Kainuun khaani ja Suomussalmen sulttaani oli hän Rämsänrannan ruhtinas ja kirjailija Korvenkiro. Omalla tavallaan Suomen kirjallisuuden suurin itsetehostaja.
Istuin kirjastossa kaiket päivät ja kävin läpi niitä Kianto-kokoelman pahvikansioita, joita on siellä mittaamaton määrä, kaikki hyvin järjestettyjä. On siltä sulttaanilta jäänyt lippua ja lappua, kirjettä ja käsikirjoitusta, valokuvaa ja dokumenttia monenmoista. Lisäksi katselin tv-elokuvia ja muita visuaalisia dokumentteja aiheesta. Näyttelykin oli, varsin valaisevasti koottu. Aineistoa on lisäksi upottava määrä muissa arkistoissa.
Raija-Liisa, Ikin nuorin tytär, kuljetti minut Pesiölinnaan ja Turjanlinnaan, jolloin sain taas kantapään tuntumaa kirjailijan maisemiin. Turjanlinnassa tapasin lisäksi Ikin pojanpojan Ilkka Kiannon, joka lomaili vaimoineen Tietäväisen Temppelissä. Huomasimme olevamme kurssikavereita RUK 124 vaiheilta! Jotenkin surumielinen on Turjanlinnan kahteen kertaan palanut raunio muistuttaen etäisesti korpikirjailijan entisajoista. Tuossa istumme alla Aapelin kirkossa eli Ikin tuvassa Ilkan ja Raija-Liisa Kiannon kanssa.
Pesiölinna ja Ryysyranta paikallistuivat, edellisen emäntä Marja edusti aitoa sikäläistä naissisukkuutta, yksin asui sähköttömässä isossa talossa, joka oli kuin omaehtoinen museo. Ennen siinä oli kauppa, joka piti Kiantoa hengissä sotien jälkeisinä ahtaina aikoina. Raija-Liisa esitteli lisäksi kirkonkylää, vanha pappilakin paikallistui.
Tärkein oli vierailu kirjailija Jalo Heikkisen luona, vanhoja kirjallisuuden laitoksen opiskelijoita hänkin. Sain tutustua Jalon mittavaan etten sanoisi mahtavaan kirjastoon sekä Kianto-arkistoon, josta lohkesi lainaksi muutama tärkeä tutkimus. Hieno niemi on Rauhala, missä Jalo vaimoineen asustaa.
Uin ja osallistuin vesijumppaan Kiannon kuohuissa, lounastin paikkakunnan kuppiloissa ja sauvakävelinkin kirjaston lainasauvoilla. Terveellistä elämää vietin. Huipensin viikon Suomussalmen Taiteiden yöhön, jota vietettiin perjantaina. Kirjastossa oli hupaisa runomatinea, josta alla oleva kuva. Komeilemme siinä Kianto-seuran varapuheenjohtajan Anna-Liisa Helttusen kanssa.
Kiitos varsinkin Raija-Liisalle ja kaikille, jotka avustivat kiintoisaa tutkimusmatkaani! Saas nähdä mitä siitä sitten jatkossa heltiää.
