Sesonki vaatii, rapuja täytyy olla, vaikka ei niistä niin hirveän innostunut olisikaan. Koristeellisia ovat ja mahdollistavat iloisen seurustelun.
Saatiin rapuja ensin päätoimittaja Matti Pulkkisen luona Tampereella. Matti on kuin venäläinen suuriruhtinas ikonikokoelmineen, ja oli luonnollista, että hänen rapukestinsä kestivät 13 tuntia yhteen menoon. Tosin välillä käytiin Rajaportin saunassa, mikä olikin meille Marjan kanssa ensitutustuminen tähän maineikkaaseen laitokseen. Luonteva keidas Pispalan kupeella, tosin ainakin tällä kerralla liian tuliseksi lämmitetty.
Ja rapuja askarreltiin myös tänä viikonloppuna syntymäpäiväni kunniaksi meillä Viehätyksessä pienessä perhepiirissä. Matin luona meitä oli kymmenkunta taide-elämän kestokykyistä tyyppiä koko programmia läpi viemässä. Täällä meillä selvittiin huomattavasti vähemmällä, mutta sauna lämpeni kyllä kahteenkin kertaan ja tanssimaankin riehaannuttiin.
Näin on kesä saavuttamassa luonnollisen loppupisteensä. Tuntuu aina haikealta ja reipastuttavalta samalla kertaa. Jo tätä kesää riittikin. Kun vuosi tuli taas lisää mittariin, panee se silmäilemään elämää sekä taaksepäin että tulevaisuuteen vähän uudessa katsannossa. Mitä vielä ehtii? Mihin kannattaa ryhtyä? Mikä jää iäksi tekemättä ja kokematta?
Semmoisiin mietteisiin ei kannata jäädä kuhkimaan. Eteenpäin elävän mieli. Kun ikätovereita kaatuu kaikkialla, on vain jatkettava marssia. Kai Linnilä, vanha matkatoveri ja Vammalan kävijä, ruuan ja kirjojen mies tuupertui sairaskohtaukseen. Tämä on kuin rintamalla, ei pidä jäädä taakseen tuijottamaan. Hyvät muistot siivittävät kulkua kohti tuntematonta. Miten sanoi Linkola: jäljellä on enää muistot.
Niitähän me Juhani Kontron kanssa päivitimme Tampereella käydessäni. Meritoituneella lääkärillä on valtavat arkistoarsenaalit, joista ei uskoisi hänen koskaan selviävän. Veljeään Markkua muistelimme, mennyttä aikaa monenmoista. Toukka seuloo seinähirttä, minä seulon itseäni – vai kuinka se Viita kirjoitti. Riittää siinä seulomista.
Jyrki Iivonen vaikutti sen sijaan harvinaisen rivakalta eläkeläiseltä, kun Katmandussa lounastimme. Mies reissaa Amerikkaa ja muita maita, suomentaa valtavaa romaania, jonka nimen ja tekijänkin taas unohdin – mutta tärkeä teos se on ja tänä syksynä sen pitäisi ilmestyä. Ei kaipaa mies kuulemma Puolustusministeriötä, vaikka siellä hyvin viihtyikin. Putinia ja Trumpia moitimme tasapuolisesti, vaikka edellinen pääseekin Jyrkin mielestä nykyisin liian vähällä, kun päätulitus on keskitetty Amerikkaan, minne Niinistökin juuri tänään etuajassa ponkaisee. Ja mihin kiintyykään kriittisen median päähuomio: tietysti kättelyyn. Millaista elekieltä, mitä signaaleja? Viis puheista ja fraaseista.
Kuten hyvin huomataan, kunnon hommiin ei täällä ole vielä päästy käsiksi. Mtta kohta alkaa ote kiristyä. Laiskotteluunkin on suotava oma aikansa. Sitä voi sanoa hienommin latautumiseksi. Eri asia sitten mitä laukeaa.
28.8. 2017
PS Kiitos lukematomista onnitteluista, aina lämmittää kun muistetaan.