Kesän sankareita on Chilen maalivahti Bravo. Nimensä veroinen mies. En ole koskaan nähnyt kenenkään torjuvan kolme rankkaria peräjälkeen! Vanhana maalivahtina iloitsen aina, kun molarit onnistuvat. Tapahtumaköyhä matsi Portugalia vastaan huipentui vasta parin tunnin odottelun jälkeen, mutta olihan suviyö aikaa.

Suviaamun auringonnousu rannalla kuuluu myös huipentumiin. Nukun Huvituksen majassa ja soutelen viiden maissa järvellä, ohutta sumua tyynen pinnan yllä, aurinko häikäisee, telkkä ainoa seuralainen. Voisiko olla täydellisempää.

Kuulen radiosta kohu-uutisen: suomalaiset ovat liian tyytyväisiä elintasoonsa! Tämä huolestuttaa tietäjiä. Orastava talouskasvu voi kuulemma tyrehtyä meidän liialliseen tyytyväisyyteemme! Emme enää osaa haluta parempaa. Taloudellinen urheilumieli on tipotiessään. Surullinen juttu.

Kuvittelin aina, että aineellinen elintaso on vain perusta, jolta tavoitellaan jotakin korkeampaa. Nyt siitä on tullut itsetarkoitus. Voisiko joku seuraavaksi tehdä tutkimuksen, kuinka tyytyväisiä suomalaiset ovat henkiseen tasoonsa.

Harjoitukset ovat toden teolla käynnistyneet Myllykolussa. Sillanpää-oopperan sävelet kajahtelevat maisemassa. Sijoilleen kyyristynyt mäkitupa on ihmeissään. Paljon se on nähnyt, mutta ei vielä koskaan tällaista taiteilua. Mitä sanoisi itse Taata tästä kaikesta? Luultavasti tuon tutun lausahduksensa: ”Mua tukekaa!”

Illalla on toinenkin urho lauluvuorossa: Irwin Goodmanin elämään keskittyvä kansanmusikaali Viimeinen laulu. Onhan se mentävä katsomaan, ensi-ilta jäi väliin, kun oli kuoron ensimmäinen kohtaaminen Myllykolussa samaan aikaan. Hämeenkyrön poikia oli myös Irwin, Lavajärvellä asusti. Kalle Kaiharin huvila oli samassa kylässä, siellä Kekkonenkin oljenteli. Laulunäytelmän saisi siitäkin.

Ei muuta kuin täysillä päin suven ulappaa, vaikka lomalla tässä pitäisi olla. Kirjoituskone saa levähtää.

29.6. 2017