Autereinen tunnelma Espalla. Marimekon muotinäytös mölisi. Vartiokopin näköisiä naisia kääntyili kaavuissaan. Puut vihannoivat. Kesä oli tullut.
Nautimme Eino Leinon nimikkolounaan hänen kantapöydässään Kappelissa. Södikan pojat Joni Strandberg ja Joel Kontro tarjosivat. Sain tilaisuuden kiittää erinomaisesta yhteistyöstä Leino-kirjan vaiheissa. Kuulin positiivisia tietoja myynnistä. Vastaanotossa ei totisesti ole moittimista. Tulevaisuuttakin vähän raoteltiin, ei vielä sen täsmällisemmin. Jatkoa toivoimme molemmin puolin.
Leinon lempiruuista ei ole tarkempia tietoja. Varmaan tämä kalalajitelma ja marmorileike olisivat hänelle maistuneet, mansikoista puhumattakaan. Mutta Leinon seurueen istunto olisi kestänyt puoleen yöhön, kun me sen sijaan painelimme kohtuullisessa ajassa takaisin töihimme.
Tai eihän näin kauniina päivänä malttanut sisällä pysyä. Lähdin kävelemään rannoille ja päädyin Löylyyn. Pitkästä aikaa saunoin siellä ja ihailin merellistä näkymää, jääkylmässä suolavedessäkin kastauduin. Ihan staili paikka, mutta Yrjönkadulla voi uida enemmän.
Illalla yllätys. Kun Marja lähti lapsenlapsiaan piikomaan, lueskelin lehtiä ja muuta. Mitä tekisi yksinäinen mies Helsingissä? Tuossa olisi Agicolan kryptassa musiikkiklubi, sinne vähän mielinkin. Mutta sitten telkkari oli Teemalla auki ja jäin kiinni elokuvaan, Richard Linklaterin ”Rakkauteen ennen keskiyötä”. Mikä siinä alkoi vetää vastustamattomasti? Ilmeisesti aito dialogi, kerrankin älykäs, oikullinen ja vapaasti pulppuileva. Oli ihan pakko kiinnostua keski-ikäisen lemmenparin välien selvittelystä. Jotain kovin tuttua siinä oli. Saamarin hyvin esittivät kuin eivät näyttelisi ollenkaan, nämä Julie Delpy ja Ethan Hawke (yllä).
Vasta myöhemmin luen, että tämä oli trilogian päätös ja olisi välttämätöntä tuntea aikaisemmat osat saman pariskunnan rakastumisesta jne. Nautin kyllä tästäkin ilman taustoja, joita tuli riittämiin esiin vuoropuheluissa.
Näin päättyi ensimmäinen kesäpäivä ihan toisin kuin ajattelin. Sellaiset päivän käänteet ovat parhaita.
19.5. 2017