Pääsiäisyön palvelus ja liturgia Kazanin katedraalissa ovat vaikuttava kokemus. Kirkko ääriään myöten täynnä, ristinsaattoonkin kulkeuduimme kirkon ympäri. Kaikenikäistä, kaiken näköistä hyvin harrasta venäläistä kristikansaa.
Nyt kävi niin hyvin, että saimme pari ylimääräistä päivää viettää Suomi-talossa kirjalahjoitusta vastaan. Niin kävi toteen Marjan tuloa varten valmistamani ohjelma. Gogol-ravintolassa tietysti illastimme heti pitkäperjantaina, tuliaiseksi kävimme Biblioteka-kahvilassa ja lauantaina Kirjatalossa ja hienossa Singer-kahvilassa. Sattumoisin päädyimme sitten kotoisella tallikadulla vastapäiseen Estradi-teatteriin. Olin vain huomannut, että siellä menee Tšehov-dramatisointi päivänäytäntönä, Kashtanka, novellista sovitettu. Kun luimme novellin etukäteen englanniksi netistä, saatoimme jo arvailla, että sehän on lastennäytelmä. Mutta Tšehovia yhtä kaikki.
Siitä kehkeytyikin viehättävä sattuma. Sirkukseen joutuvan koiraparan vaiheita kuvaava esitys oli mitä hurmaavin! Katsomo täynnä lapsiperheitä, aktiivisia katsojia, taputtivat innoissaan pariin kertaan ennen kuin esitys alkoikaan. Osallistuivat täysillä näytelmän tapahtumiin. Kaikessa oli hyväntahtoinen, onnelliseen loppuun huipentuva tunnelma. Ja miten hienosti ja tosissaan näyttelijät toimivat, muutama oikea sirkusnumerokin joukossa. Uskon että kaikkien näiden pietarilaislasten ja vanhempiensa maailma vähän taas valostui esityksen ansiosta.
Selvitimme taas kerran Joutsenlammen – nyt vanhassa Eremitaashi-teatterissa ja korvauksena Marjalle hänen menetyksestään Helsingissä. Hyvin kaunista ja historiallista oli, perusesitys matkustavaisille, mutta yksi Euroopan vanhimmista teatterisalongeista (Katariina Suuren ajoilta 1700-luvulta) ansaitsee kyllä käynnin. Ja sieltähän ehti hyvin pääsiäismessuun, lounaallakin käytiin Nevskin makeilevan suloisessa Katjushassa.
Ensimmäinen pääsiäispäivä oli omistettu taiteelle, edelleen ensin kirkkotaiteelle, Verikirkon ällistyttävän upeille mosaiikeille ja sitten vanhan venäläisen taidemuseon kokoelmille. Kävin toisen kerran, kiertämistämistä riittäisi vielä moneksi kerraksi. Siinähän on Taiteiden aukion laidalla myös se mainio Vaeltavan Koiran kahvila, Majakovskin, Ahmatovan ja kumppaneiden kantapaikka, ajatonta kubistista henkeä vieläkin kannatteleva. Ja tuolla viittoo itse Pushkin patsaana, suomalaisille tuttu Europeiskajan hotelli edessään.
Tämän jälkeen pääsiäislammas maistui Gribojedovin kanavan varrella tyylikkäässä gruusialaisravintolassa – johan tuli pyhää vietetyksi siinä määrin, että vaikutelmia piti illalla sulatella taas oman tallikadun jazz-baarissa, mitä svengaavin ja rennoin paikka.
Maanantaina vielä riento Moikan vartta Jusupovin palatsiin, minne myös menin toisen kerran Marjan seuraksi enkä katunut: näin nyt enemmän ja käytimme jopa audiovisuaalista, sinänsä monotonista selostusta. Mutta ne Rasputinin murhahuoneet jäivät vieläkin näkemättä, esittely olisi ollut vasta viidelta illalla – miksi? Omin päin sinne kyllä vähän tunkeuduin, mutta kiukkuinen vartijamamma tuli heittämään armotta ulos. Taas jäi jotain kolmanteen kertaan.
Joten ei muuta kuin kiito Suomen asemalle ja Allegroon (kerran käytin Marjaa hakiessani maanalaista, syvä, pitkä ja vaivaton ja varmasti nyt turvallinen) – ja niin kolmatta viikkoa kestänyt kuljeskelu ja kirjoittelu Pietarissa päättyi. Marja oli tyytyväinen ja niin minäkin, syvään huokaisten.
17.4.2017