Tuossa Pressiklubissa Tuomas Enbuske sanoi, että valta nousee aina päähän, se on poliitikoilla sisään rakennettu ominaisuus. Koski tietysti Juha Sipilän reagointia Terrafame-uutisointiin.
Olenpa tästä asiasta eri mieltä. Että pääministeri Suomessa käy kiivasta sähköpostin vaihtoa toimittajan kanssa, osoittaa pikemmin sen, että suoraa valtaa toimittajan edustamaan tiedotusvälineesen hänellä ei ole. Hän joutuu toimimaan kuin kuka tahansa rivikansalainen.
Se taas, että hänen toimintaansa arvoidaan tietysti vallankäyttäjänä, johtuu toimittajista itsestään. Heille pääministerin valta on noussut päähän.
Jossakin maassa eikä kovin kaukana, idässä tai lännessä, vallankäyttäjä voi suoraan pysäyttää mielestään väärän uutisen. Sipilä yritti oikaista tai päästä kertomaan kantansa väitteeseen, joka osoittautui sittemmin vääräksi. Hän ei ollut jäävi Terrafame-päätöksissä, vaikka korkeat oikeusoppineetkin toista tolkuttivat.
Eikö kuka tahansa kansalainen pyri mahdollisuuksiensa mukaan oikaisemaan itseään tai perhettään koskevat mielestään väärät tulkinnat? Pääministerillä luulisi olevan siihen paremmat mahdollisuudet kuin rivikansalaisilla, mutta samaa kujanjuoksua hän joutuu käymään kuin kuka hyvänsä. Vain näkyvämpää. Toimittajat prikkaavat hänet tietysti monin verroin rivikansalaista räikeämmin median harjalle, koska pääministerin valta istuu tukevasti heidän päässään.
Samassa Pressiklubissa kerrottiin, että Suomessa voi koulutyttö urheilukentältä palatessaan nähdä Tarja Halosen. Ei leiju enää mikään valta-asema hänen vaiheillaan, jos joskus vähän päätösvaltaa olikin. Sitä presidentiltä karsittiin hänenkin tahtonsa vastaisesti.
Mauno Koivisto viettää vanhuuden päiviä tavallisessa hoitokodissa muiden kansalaisten joukossa. Muistamme kuinka Urho Kekkonen suljettiin sairaana Tamminiemeen kansan näkymättömiin. Kekkosella nyt vähän valtaa oli jos kellä. Kun hän jyrähti, siinä toimittajakin kalpeni.
Tänään toimittajat ovat varsinaisia vallankäyttäjiä, joita poliittisen vallan nimelliset haltijat pelkäävät.
Suomi on onneksi umpidemokraattinen maa, jossa valtiaat käyttävät samoja välineitä kuin muutkin. Myllykirjeitä ei enää ole tai ne eivät tehoa, kääntyisivät kaiketi lähettäjäänsä vastaan.
Olen monesti nähnyt Sauli Niinistön kuljeskelevan kirjamessujen tungoksessa kuin kuka tahansa. Kerran suositussa keskustelutilaisuudessa hänelle ei järjestynyt katsomossa istumapaikkaa, vaikka vaimo oli messujen johdossa.
Täällä käydään korkeimman tason EU-keskusteluakin entisen ja nykyisen pääministerin toimesta – sanomalehden yleisön osastossa. Jos pääministeri pitää radiopuheen, sitä pidetään kohtuuttomana yksinvallan muotona.
Tällainen maa, vallaton ja aivan mainio.
25.3. 2017