Äänestykseen meni, Kirsi Heikkilä-Tammi kerää lippuja.
Vuosikokousten viikko huipentui lauantaina Hämenkyrössä, kun F. E. Sillanpään Seura kokoontui omaan vuosikatselmukseensa Koskilinnaan. Yleensä niukka kokous täyttyi tällä kertaa aktiivisista jäsenistä. Siihen oli syynsä.
Ensi kesän Sillanpää-opperaa on taottu koko talvi ja aiemminkin, nyt pitäisi jo ruveta näkymään selvät raiteet. Kallis ja raskas hanke luonnollisesti kiinnosti. Liput on myyty jo aikaa sitten loppuun, ja nyt vain odotellaan taiteellista tuotosta, jonka matkalla on vielä lukuisia teknisiä, toteutuksellisia ja varmaan myös taloudellisia kysymyksiä. Puhumattakaan inhimillisistä ponnisteluista.
Totesin alkupuheessani, että hanke on kieltämättä ylimitoitettu yhden yhdistyksen hoideltavaksi, ja sen mukaista on taival välillä ollut. Tuottaja Vilja Pylsy kantaa kuumimman helteen ja antaa sen totisesti myös kuulua. Harvinaisen aktiivinen ja toimelias johtokunta on toistuvasti tottunut saamaan piiskaavia moitteita hänen suunnaltaan, niin nytkin. Mutta me kestämme sen.
Johtokunta on kokoontunut keskimäärin kerran kuukaudessa, vuoden mittaan 11 kertaa, varmaan tiuhemmin kuin yleensä kirjalliset seurat. Tokkopa Kansallisoopperan hallituskaan sen useammin istuu. Lisäksi on järjestetty tapahtumia ja tehty pirusti talkoita. Ei mikään hidas tai toimeton poppoo, vaikka kuka toisin toitottaisi.
Johtokunnassa oli nyt kaksi paikkaa vapaana. Koskaan seuran historiassa ei ole syntynyt nyt koetun kaltaista ruuhkaa johtokuntaan! Kuudesta ehdokkaasta jouduttiin mutkikkaisiin lippuäänestyksiin ennen kuin uusi varsinainen jäsen Marja Lepola oli valittu, Teppo Tammi uusinut paikkansa varsinaisena ja uudeksi varajäseneksi valittu Pertti Haavisto. Onnittelut ja lämpimät tervetulotoivotukset heille!
Sainhan minä sentään jatkopestin vielä vuodeksi puheenjohtajana. Tämä on kieltämättä ollut vaikeimmin johdettava homma vaatimattomalla järjestöurallani. Tunteet leiskuvat, kyyneleetkin virtaavat, eivät sentään esineet lentele. Olen jo ottanut vankan lihanuijan tuekseni johtokunnan kokouksiin. Sääntöjä tarpeen mukaan venytellään, ja niinpä niitä nyt vähän tarkistellaan ja ajanmukaistetaan. Marja valittiin uudeksi sihteeriksi ja Jussi Niinenmaa edelleen varapuheenjohtajaksi.
Uusi johtokunta äänestyksen tuloksena, seisomassa vas. Teppo Tammi, Pertti Haavisto, Marja Lepola, Vilho Ponkiniemi, Jussi Niinenmaa ja Juha Hätönen, istumassa itse puheenjohtaja. Kuvasta puuttuvat Vilma Tala ja Tommi Ala-Helle.
Meitä oli paikalla neljä seuran perustajajäsentä vuodelta 1975: Matti Huusari toimi nytkin puheenjohtajana ja myös Kauno Perkiömäki oli perustavan kokouksen koollekutsujia, Hannu Lehtipuukin mukana alusta saakka. Hän antoi johtokunnan jäsenten virkatodistukset silloin kirkkoherran toimistosta korvauksetta, koska arveli, ettei seura tule rikastumaan, mikäli vähänkin nimihenkilöönsä tulee… No nyt budjetti (jota hyvin säästeliäästi esitellään) on kuusinumeroinen ja alkaa nelosella. Toistaiseksi tasapainossa, katsotaan kuinka kauan.
Tällaisella ryminällä jatkamme kohti kesää. Mitä arvelisi itse Frans Eemeli tästä musiikillis-laulullis-taloudellisesta menoamisesta? Luultavasti muhoilisi suuresti huvittuneena. Nortamon viisuja hänkin mielellään veteli, vaikka oopperaelämyksistään ei ole lähempiä tietoja. Ruotsalaisia laulutähtiä kuunteli putkiradiollaan Saavutuksessa. Ja loi yhden kuolemattoman sävelteoksen sanat, Marssilaulun.
Kun nyt tulin seuranneeksi kolmen kirjailijan nimikkoseuran vuosikokouksia samalla viikolla ja yhden teatterikerhonkin vastaavan ja kaikissa oli puhuttava, on vain todettava, että ihmeen aktiivinen yhdistysten maa tämä 100-vuotias on. Kaikissa kokouksissa riitti paljon väkeä ja asioita. Onhan tämä paljon puhutun kansalaisyhteiskunnan kulttuurista kivijalkaa. Mutta ymmärrän niitäkin, jotka eivät tällaisista piittaa. Aikaa täytyy säästää tärkeimpään.
Sunnuntaiaamu on vielä säkkipimeä täällä maalla, kun ikkunasta vilkaisen. Rannassa riittää kohta ruumillista työtä kaiken henkisen heilumisen vastapainoksi. Ja parasta kirjailijoiden muistamista on tietysti heidän lukemisensa, mikä tällaisessa sohinassa voi helposti unohtua. Säteilevän aurinkoiseksi päivä sitten muuttui, saunapuita syntyi joutsenten huudellessa kannustuksiaan kauempaa sulavan jäätikön tuntumasta.
19.3. 2017