Pitkästä aikaa astelin tuosta ovesta sisään. Onkohan jo parisenkymmentä vuotta siitä, kun viimeksi vierailin Eino Leinon Seurassa. Ja ennen se oli niin tärkeä älykkäiden keskustelujen hermokeskus. Keitähän siellä enää käy?
Yllätyksiä seurasi. Ensin törmäsin Osmo Pekoseen Runeberginkadulla, mies haki ravintolaa, jossa ei kovin usein siis hänkään käy. Painelimme yhdessä sisälle. Ja ihmettä kerrakseen: tuntui kuin olisin palannut jonnekin kultaiselle 1980-luvulle. Samoja tyyppejä kuin ennenkin Matti Suurpäästä alkaen! Kuin olisi astunut strippiin, jossa komeili kuplassa teksti: ”30 000 olutpulloa myöhemmin”.
Useampikin vanha opiskelukaveri tuli paikalle. Varsin riemukasta. Kaiken lisäksi Leena Krohnille annettiin Eino Leinon palkinto! Olipa hyvin osunut valinta. Ikävä kyllä Leena ei päässyt noutamaan palkintoa, oli sairastunut. Nina Paavolainen tuurasi häntä kustantajan ominaisuudessa. Kohottelimme kuohulaseja Leenan kunniaksi, hieno kirjailija.
Sain puhua Leino-kirjastani palkintolautakunnan ääntenlaskun tauolla, ja ehdittiinhän siinäkin yhtä ja toista. Vähän ujostutti puhua Leinon perinteen kantajille, varsinaisia asiantuntijoita ja seuran pitkäaikaisia aktivisteja olivat kokouksen puheenjohtajan Suurpään lisäksi ainakin Pekka Tarkka, Juhani Salokannel, Liisa Enwald, Tuula Isoniemi ja Matti Rinne., Pekka Pesonen, Vesa Karonen, Kari Rahiala… Tietysti nykyiset offisiantitkin, puheenjohtaja Juhani Lindholm ja sihteeri Sanna-Mari Hovi. Eivät ruvenneet pahemmin ryppyilemään, tekivät hyviä kysymyksiä. Enkä tähänkään tyhjentele teemojani, kirjan julkistamiseen on aikaa vielä kuukausi.
Henkilövaalit käytiin sovinnossa. Paula Pesonen jäi halustaan pois johtokunnasta, Vesa valittiin palkintolautakunnan varajäseneksi! Elisabeth Nordgren nimitettiin kunniajäseneksi, varmaankin ansiosta.
Ajatelkaas, tosi pitkästä aikaa kulkeuduin jopa jatkoille vastapäiseen Helkaan. Remuisaa oli siellä, ihan kuin vihreässä nuoruudessa. Oli poistuttava ennen kuin pahemmin humalluin. Kaikkea sattuukin Leinon hengessä.
Vielä viimeisiä kuvatekstien tarkistuksia tänään. Tyhjä huikaus vatsanpohjassa. Kirja jatkaa matkaansa, en voi sille enää mitään.
17.3.2017